Ilosaarirock oli uskomattoman suurta onnellisuutta musiikin tuntuessa selkärangassa, suunnatonta rakkautta kaikista suurimman musiikkirakkauteni noustessa värivalojen loisteeseen, kyyneliä silmäkulmassa sanojen tunkeutuessa luuytimeen ja ne rikkinäiset kengät aamuyöllä kävellessäni leirintäalueelle. Mielenkiintoisia kohtaamisia maiseman verhoutuessa pimeyteen, takkuiset hiukset aamun ensimmäisinä tunteina nauraessani itselleni ja likaiset varpaat istuessani leirintäalueella ennen sitä lauantain ensimmäistä artistia, käsittämätön vesisade juodessani vieraassa teltassa punaviiniä ja Placebon keikan päättyessä ilotulituksiin sanattomuus, johon verhouduin myös sunnuntaina itkiessäni eturivissä Von Hertzen Brothersin ollessa niin suunnatonta täydellisyyttä, ettei siihen riittäisi koskaan sanat. Siitä kaikesta minä aion teille vielä kertoa, uskomattomasta onnellisuudesta musiikin tuntuessa selkärangassani ja niistä kyynelistä silmäkulmissa sanojen tunkeutuessa selkäytimeen, mutta saatan jättää mainitsematta sen tosiasian, että maanantaiaamuna autosta oli loppunut akku ja viisi tyttöä työnsi autoaan ympäri parkkialuetta, se olisi vähän kiusallista kerrottavaa.
Social Icons