APULANTA @ TIKKURILAFESTIVAALI 25 07 2015
Olen kirjoittanut rakkaudestani Apulantaan luvattoman monesti, mutta siitä huolimatta hetkittäin tuntuu, ettei yksikään keskeneräinen lauseeni ole riittänyt kuvaamaan sitä tunnetta tarpeeksi vahvasti, siksi tahdon kertoa teille uskomattoman kauniista illasta, kun minä hukuin värivalojen loisteeseen yleisömeren keskellä ja rakastin aivan jokaisella hengenvedollani. Minä tahdon kertoa teille siitä, kuinka illan hämärtyessä seisoin yleisömeressä odottamassa yhtyeen nousevan lavalle ja katsoin tuntemattoman miehen polttavan vieressäni tupakkaa suunnattoman rauhallisen näköisenä, rauhallinen minäkin olin aina siihen hetkeen asti, kun yhtye viimein nousi kirkkaiden värivalojen loisteeseen ja tunkeutui musiikillaan suoraan hauraaseen sydämeeni saaden allekirjoittaneen huutamaan kovempaa kuin kertaakaan aiemmin kuluneen kesän aikana. Huutamaan loputtoman rakkauteni lisäksi myös suunnattomasta ristiriitaisuudestani, nostamaan käteni ilmaan musiikin tuntuessa selkärankani jokaisessa nikamassa ja tuntemaan niin suunnattoman vahvasti, että hetkittäin tuntui raskaalta hengittää: nimenomaan siksi tahdon kertoa teille rakkaudestani tähän yhtyeeseen.
Tavallaan minä uskallan väittää, etten ole Baronalla nähdyn spektaakkelin jälkeen kertaakaan tuntenut yhtä vahvasti värivalojen loisteessa kuin sinä heinäkuisena iltana, kun hukuin musiikkiin tämän yhtyeen saadessa yleisömeren huutamaan Tikkurilafestivaalin viimeisenä esiintyjänä. Yleisömeren hukkuessa musiikkiin minä tunsin kyynelten polttavan silmäkulmassa, olin äärimmäisen liikuttunut pelkästään siitä suunnattomasta rakkaudestani ja hetkittäin unohduin miettimään, kuinka näihin vuosiin Apulannan kanssa on mahtunut uskomattoman paljon: tämähän on minulle nimenomaan se yhtye, jonka musiikkiin minä olen turvautunut jokaisessa elämäni käännekohdassa ja myös kaikkina niinä hetkinä, kun olen itkenyt riittämättömyyttäni maalatessani väsyneet silmäni mustalla ja huutanut omaa keskeneräisyyttäni kävellessäni tuntemattomilla kadunkulmilla. Näiden vuosien aikana rakkaus on kasvanut valtameriä suuremmaksi, olen viettänyt monta kuukautta putkeen kuunnellen pelkästään tämän kyseisen yhtyeen tuotantoa, itkenyt vuolaasti sanoitusten murtaessa kylkiluuni yksi kerrallaan ja antanut musiikin täyttää huoneeni nurkkia lumisateen muuttaessa hetkittäin suuntaansa ikkunalasin takana, mutta samalla olen tavallaan kasvanut kiinni tähän yhtyeeseen ja siksi rakkaus sinä heinäkuisena iltana tuntui niin äärettömän vahvalta, että oli hetkittäin vaikea hengittää.
Tavallaan minä uskallan väittää, etten ole Baronalla nähdyn spektaakkelin jälkeen kertaakaan tuntenut yhtä vahvasti värivalojen loisteessa kuin sinä heinäkuisena iltana, kun hukuin musiikkiin tämän yhtyeen saadessa yleisömeren huutamaan Tikkurilafestivaalin viimeisenä esiintyjänä. Yleisömeren hukkuessa musiikkiin minä tunsin kyynelten polttavan silmäkulmassa, olin äärimmäisen liikuttunut pelkästään siitä suunnattomasta rakkaudestani ja hetkittäin unohduin miettimään, kuinka näihin vuosiin Apulannan kanssa on mahtunut uskomattoman paljon: tämähän on minulle nimenomaan se yhtye, jonka musiikkiin minä olen turvautunut jokaisessa elämäni käännekohdassa ja myös kaikkina niinä hetkinä, kun olen itkenyt riittämättömyyttäni maalatessani väsyneet silmäni mustalla ja huutanut omaa keskeneräisyyttäni kävellessäni tuntemattomilla kadunkulmilla. Näiden vuosien aikana rakkaus on kasvanut valtameriä suuremmaksi, olen viettänyt monta kuukautta putkeen kuunnellen pelkästään tämän kyseisen yhtyeen tuotantoa, itkenyt vuolaasti sanoitusten murtaessa kylkiluuni yksi kerrallaan ja antanut musiikin täyttää huoneeni nurkkia lumisateen muuttaessa hetkittäin suuntaansa ikkunalasin takana, mutta samalla olen tavallaan kasvanut kiinni tähän yhtyeeseen ja siksi rakkaus sinä heinäkuisena iltana tuntui niin äärettömän vahvalta, että oli hetkittäin vaikea hengittää.
Olen kätkenyt yhtyeen musiikkiin kaikista suurimmat salaisuuteni, vuosien takaisen loputtoman epätoivoni ja sanoinkuvaamattoman suuren rakkauteni, joten on varmaan sanomattakin selvää, että yhtyeen keikat ovat itselleni henkilökohtaisesti aina tavallaan enemmän
kuin
muiden. Värivalojen loisteessa pystyn näkemään oman menneisyyteni virtaavan ohitseni
uskomattoman satuttavina, puhdasta rakkauttaan
huutavina kuvina ja vaikka ensimmäiseenkään en uskaltaisi tarttua, sinä heinäkuisena iltana tuntui tavallaan
voimaannuttavalta tuntea niistä taas jokainen musiikin tunkeutuessa
luuytimeeni tuntematta häivähdystäkään armosta. Musiikin turvallisessa syleilyssä keinuin tunteiden kaikissa ääripäissä huutaen jokaisella hengenvedollani rakkaaksi muodostuneita sanoja, nostin käteni ilmaan sulkien samalla hitaasti silmäni ja annoin vallitsevan tunteen viedä mukanaan. Siinä hetkessä tunsin olevani enemmän kuin kertaakaan tämän kesän aikana uskomattoman vahvasti elossa, kyynelten virratessa poskipäilleni hymyilin loputonta onnellisuuttani ja katselin aiemmin rauhallisena vieressäni tupakoineen miehen huutavan ääntänsä käheäksi, naurahdin itsekseni.
Minä olin yksinkertaisesti niin käsittämättömän onnellinen, ettei sitä tunnetta riittäisi kuvaamaan yksikään keskeneräinen lauseeni, siinä hetkessä minussa asunut tyhjyys katosi pimeyteen onnellisuuden kuiskaillessa nimeäni värivalomyrskyssä ja kitarasoundin kulkiessa pitkin selkärankaani. Siinä hetkessä ei ollut olemassa muuta todellisuutta, minä olin olemassa ainoastaan sitä hetkeä varten ja hengitin musiikkia aivan jokaisella hengenvedollani, siinä hetkessä ei tarvittu muuta. Apulanta oli tarpeeksi ja tulee aina olemaan, enemmänkin.
Ja minä rakastin, rakastin suunnattomasti.
Lähetä kommentti