Did she make your heart beat faster than I could, musiikki kuiskailee kävellessäni valkoisen puutalon ohitse rantakalliolle katselemaan auringonlaskun uskomatonta kauneutta ja kuuntelemaan hiljaisuutta avaruuden rajattomuuden sekoittuessa laskevaan aurinkoon, hetkittäin minua huimaa. Maailma verhoutuu vaaleanpunaiseen rauhallisuuteen ja jään kuuntelemaan lintuparven laulavan onnellisuuttaan: tuntuu samanaikaisesti rauhalliselta ja moniselitteiseltä, kuin olisin avannut silmäni ensimmäistä kertaa vuosituhanteen: horisontissa maailma uinuu auringonlaskun äärettömässä harmoniassa, vastarannalla ei ensimmäistäkään yksinäistä kulkijaa ja rajattomuuden aaltojen lyödessä hitaasti lämpimään rantakallioon antauduin hiljaisuuden kauneudelle ja olisin halunnut keinua aalloissa, katsella taivasta tietämättä kulkemaani ilmansuuntaa.
Tietämättä mihin aaltojen mukana päätyisin, sillä luulen minut luotiin kulkemaan hyökyaaltojen ja tuulenhenkäysten mukana karttapallon toiselle reunalle, hetkittäin takaisin hengittämään maailman kauneutta pikkukaupungin laidalle. Elämässä täytyy uskaltaa kulkea tuntemattomaan silmät sidottuina ilman maailmankarttaa, unohtua kuuntelemaan hiljaisuutta auringonlaskun suunnattomassa harmoniassa ja katsella itseään kuin ulkopuolisena, hymyilen kastaessani jalkani kylmään rantaveteen: tuntuu kuin kuuluisin kokonaisuuteen, kulkisin muuttolintujen tavoin kevään ensimmäisistä auringonsäteistä seuraavaan kevääseen ja saisin onnellisuuteni hitaasti rantakallioon lyövistä rajattomuuden aalloista, puhuisin seitsemällä tuntemattomalla kielellä hiljaisuuden ollessa musiikkiakin kauniimpaa.
Maailma on hetken aikaa ainoastaan ääretöntä hiljaisuutta, suljen silmäni tunteakseni rauhallisuuden selkärankani jokaisessa nikamassa ja jostain hiljaisuudesta kuiskataan, pidä varasi. Minkä suhteen pitäisin varani, mietin rajattomuuden aaltojen jatkaessa kohinaansa, pitäisinkö varani maailman suhteen: pitäisinkö varani pimeän, tähtitaivaan vai äärettömän rauhallisuuden suhteen, pitäisinkö varani sinun suhteen? Pidä varasi, kuiskataan kuin sivuäänenä hauraassa sydämessäni ja tahtoisin kirjoittaa keskeneräisistä lauseistani valmiin rakkaustarinan maailman suunnattomasta kauneudesta, huutaa ääretöntä rakkauttani auringonlaskun harmoniassa ja kertoa jokaiselle vastaantulijalle, kuinka hetkittäin rakastan sinua hauraan sydämeni pohjasta ja kaadun katsellessani tähtitaivaan suunnatonta kauneutta, hetkittäin katoan auringonlaskujen harmoniaan unohtaen maksaa vuokrani. Pidä varasi, naurahdan itselleni musiikin kuiskaillessa vielä did she give you what you hoped for?
Lähetä kommentti