Suunnatonta onnellisuutta, kun aamuyön viimeisinä tunteina kotimatkalla linnut laulavat vapauttaan ja minulla hiuksissani tähtipölyä avaruuden laidalta, kävelen paljain jaloin loppumatkan tunteakseni hiekan varpaideni välissä. Päästessäni kotiportille omenapuut kukkivat uskomattoman kauniisti ja hymyilen typerästi, aamulla unohdun uskomattoman kauniisti kerrottuihin tarinoihin: hetkittäin hymyilen itsekseni, varpaiden välissä hiekkaa aamuyön hiljaisuuteen verhotulta kotimatkalta.
Lähetä kommentti