MIKÄ ON TEHNYT MINUT ONNELLISEKSI TÄNÄ KEVÄÄNÄ?

 

En ole oikeastaan koskaan erityisemmin rakastanut kevättä, en ole rakastanut katupölyyn verhoutuvia katuja, väkivaltaisen kirkkaita valonsäteitä tai kuraa, joka kantautuu kuin väistämättä pienen karvakuonon tassuissa puhtaisiin lakanoihin. Tänä vuonna minä olen kuitenkin rakastanut kevään jokaista hetkeä, kuunnellut aamuisin lintujen laulua kävellessäni pienen karvakuonon kanssa pitkin niitä katupölyyn verhoutuneita katuja ja katsellut iltapäivisin ikkunasta, kuinka ohuet jäälautat ajelehtivat järvellä. Niistä kevään kauniista hetkistä ja pienistä asioista, jotka ovat tehneet minut tänä keväänä valtavan onnelliseksi, tahdon kirjoittaa tänään, kun sade piiskaa ikkunalasia ja maisema verhoutuu harmaaseen, tänään, kun vesisade muuttuu aina hetkittäin räntäsateeksi.

     Tänä keväänä minut on tehnyt onnelliseksi..

 

x Asfaltin paljastuminen lumen alta. Asuessani kymmenen vuotta sitten rakkaassa pikkukaupungissa hymyilin keväisin itsekseni, kun sain loputtomalta tuntuneen talven jälkeen ottaa ne kevään ensimmäiset askeleet lumen alta paljastuneella kuivalla asfaltilla. Oli ihmeellistä, kuinka onnelliseksi se teki minut silloin ja kuinka valtavan onnelliseksi se teki minut tänäkin keväänä kerta toisensa jälkeen kävellessäni pienen karvakuonon kanssa pitkin rantaraittia ja tuntiessani hetkittäin lumen alta paljastuneen asfaltin jalkojeni alla, kesä oli niinä hetkinä aina askeleen lähempänä ja se tuntui uskomattoman hyvältä, jollain tavalla uudelta ja ihmeelliseltä, helpottavalta.

 

x Vapauden tunne auton ratissa. Olen tavallaan koko elämäni pelännyt jo pelkästään ajatusta autolla ajamisesta ja siksi minä uskalsin vasta puolitoista vuotta sitten auton rattiin, eikä pelko päättynyt siihen hetkeen vaan se oli läsnä jokaisella ajotunnillani ja vielä monta kuukautta senkin jälkeen, kun sain ajokortin. Tänä keväänä olen kuitenkin viimein alkanut todella nauttia ajamisesta, olen alkanut nauttia siitä loputtomasta vapauden tunteesta ajaessani pienen karvakuonon kahdestaan kohti rakasta pikkukaupunkia ja siitä valtavasta rauhasta ajaessani yksin keskellä yötä Tampereelta kotiin, olen alkanut nauttia ja se on tehnyt minut ihan äärettömän onnelliseksi.

 

 

x Rauhalliset aamut. Tänä keväänä olen rakastanut aamuja, joina olen saanut herätä mökin lämpimästä tuvasta ja kävellä pienen karvakuonon kanssa pitkin hiljaista kylätietä, mutta niin minä olen rakastanut myös sellaisia aamuja, joina olen saanut herätä täältä rakkaasta kodistamme ilman kiirettä yhtään mihinkään ja keittää teetä auringonsäteiden maalatessa juovia valkoisille seinille, musiikin kuiskaillessa kotimme nurkissa. Ne rauhalliset aamut ovat tehneet minut tavattoman onnelliseksi ja toivon, että tänä keväänä olisi vielä monta sellaista aamua, kun minun ei tarvitse kuin olla ja hengittää, kuunnella, kuinka linnut laulavat vapauttaan ikkunalasin takana.

x Musiikki, joka on palannut luokseni kuin vanha ystävä. Minusta tuntuu, että musiikki palaa luokseni kahdesti vuodessa, luonnon verhoutuessa syksyn kauneimpaan ruskaan ja talven vaihtuessa vähitellen kevääseen. Tänä keväänä musiikki on kulkenut vierelläni aikaisina aamuina ja myöhäisinä iltoina, ottanut turvalliseen syliinsä ja keinuttanut mukanaan tunteiden valtamerissä, enkä tiedä, olisinko voinut olla siitä enää yhtään onnellisempi.

 

x Luonnon herääminen pitkän talven jälkeen. Se, kuinka luonto alkaa vähitellen herätä kevääseen loputtomalta tuntuneen talven jälkeen, tekee minut uskomattoman onnelliseksi jokaisena keväänä. Onnelliseksi se on tehnyt minut tänäkin keväänä, se, kuinka leskenlehdet ovat nousseet routaisesta maasta omenatarhan aidan takana, ruoho on alkanut vihertämään katujen varsilla ja lehtipuut ovat kasvattaneet silmunsa, enkä tiedä lakkaanko minä koskaan ihmettelemästä sitä, kuinka se kaikki tapahtuu ihan kuin huomaamatta. Se on niin ihmeellistä ja kaunista, että tänäkin keväänä minä olen pysähtynyt lukemattomia kertoja ihmettelemään sitä kaikkea, luontoa ja sen voimaa, sitä, kuinka jokaisen talven jälkeen se herää aina uudelleen kauniimpana kuin koskaan aiemmin.