6. toukokuuta 2023

SE OLI ENSIMMÄINEN OHIKULKIJA SINÄ AAMUNA

IMG_5023IMG_4766IMG_5083

 

Pian huhtikuun ensimmäisten päivien jälkeen lumihuntuun verhoutunut mökkitie alkoi olla enää vain kaukainen muisto menneestä talvesta ja kävellessäni yhtenä aamuna sulaneen lumen jäljiltä mutaista mökkitietä rakkaan karvakuonon kanssa hymyilin itsekseni, kuinka ilmassa tuoksui kevät. Auringonsäteet lämmittivät poskipäitäni pysähtyessämme ihmettelemään lumen alta paljastuneita mustikanvarpuja, pehmeää sammalta ja talven aikana pudonneita männyn oksia, ne tekevät minut joka kevät tavattoman onnelliseksi, luonnon pienet ihmeet. Traktori kulki ohitsemme hiljaista kylätietä ja pieni karvakuono jäi katsomaan sen perään, se oli ensimmäinen ohikulkija sinä aurinkoisena aamuna ja minä en osannut olla hymyilemättä itsekseni, kuinka ihmeelliseltä sekin tuntui.

 

Iltapäivällä auringonsäteet maalasivat varjoja tuvan lattiaan, kaappikellon lyödessä aikaa eteenpäin minä keitin itselleni teetä ja istuin hetkeksi aloilleni, katosin rakkaan kirjan sivuille, aivan kuin toiseen maailmaan. Olimme hetken aivan kahdestaan ja rakkaan karvakuonon murahtaessa unissaan havahduin kirjan sivuilta miettimään, miltä tuntuisi elää niin, asua metsien keskellä hiljaisen kylätien varrella ja ihmetellä ohitse kulkevaa traktoria, kävellä iltaisin pitkin pimeyteen verhoutunutta kylätietä otsalampun valaistessa edessäni avautuvaa maisemaa. Hetkittäin minusta tuntuu, että se on juuri sitä, mitä elämältäni tahtoisin, minä hymyilin ja katosin taas kirjan sivuille, join lämmintä teetä vuosikymmeniä vanhasta mukista ja hengitin syvään, tarina vei minut mukanaan.


IMG_5025IMG_5232

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.