MIKÄ ON TEHNYT MINUT ONNELLISEKSI VIIMEAIKOINA?

 

Kirjoitin viimeksi kesäkuun viimeisinä päivinä siitä, mitkä asiat olivat tehneet minut onnelliseksi viime aikoina, kirjoitin mökillä viettämistämme erityisistä hetkistä, kauniista omenatarhasta aikaisina aamuina, livemusiikin voimasta, valtameren kokoisista tunteista ja rakkaasta kaupungista, jonka kaduilla minä tunsin itseni hetkittäin aivan äärettömän vapaaksi. Kesäkuun viimeisten päivien jälkeen on tapahtunut paljon, meidän pieni perheemme on kasvanut neljällä tassulla ja olemme ihmetelleet elämää koiranpennun kansssa, mutta olemme ehtineet myös viettämään aikaa mökillä maaseudun rauhassa, kävelemään metsän hiljaisuudessa ennen auringonlaskua ja ihan vain olemaan, rauhoittumaan näinä syksyn ensimmäisinä päivinä, kun luonto alkaa ihan vähitellen valmistautua talveen. Ennen kaikkea minä olen kuitenkin ehtinyt olemaan onnellinen, niin tavattoman onnellinen, että se on tuntunut hetkittäin vähän epätodelliselta ja niistä asioista, jotka on tehnyt minut valtavan onnelliseksi, tahdon kirjoittaa teille tänään, niistä sellaisista asioista, jotka ovat saaneet minut hymyilemään harmaina päivinä.

 

x Se, että ilmassa on jo hetkittäin tuoksunut syksy. Olen rakastanut syksyä aivan suunnattomasti niin kauan kuin muistan, minä olen rakastanut sitä, että aina syksyisin tavallaan herään uudelleen ja tunnen olevani elossa jokaisella hengenvedollani, mutta olen rakastanut myös sitä, kuinka syksyisin maailma on aina kauneimmillaan. Elokuun viileinä aamuina kävellessäni pienen karvakuonomme kanssa pitkin tutuimpia kadunkulmia pysähdyin hetkittäin hymyilemään itsekseni, kuinka ilmassa tuoksui hetkittäin häivähdys vähitellen lähestyvästä syksystä ja palatessani takaisin kotiin keitin teetä pitääkseni itseni lämpimänä armottoman tuulen tarttuessa korkeiden puiden latvoihin ikkunalasin takana. Päivä päivältä syksy on tuoksunut ilmassa yhä vahvemmin ja se on tehnyt minut aivan valtavan onnelliseksi, niin onnelliseksi, että se on saanut minut hymyilemään kaatosateessakin.

x Metsäpoluilla kulkeminen ja valtava rauha rintalastani alla. Olemme alkaneet kulkea koko pienen perheemme voimin viikonloppuisin pitkin ihanan rauhallisia metsäpolkuja kuuntelemassa puiden huminaa ympärillämme ja ihmettelemässä luonnon kauneutta. Metsäpoluilla kulkeminen ja puiden humina ympärilläni ovat tehneet minut kerta toisensa jälkeen valtavan onnelliseksi, mutta luulen, että vielä onnellisemmaksi se metsässä kulkeminen on tehnyt pienen karvakuonomme, jolle riittää niillä metsäpoluilla ihmettelemistä ja haistelemista loputtomiin.

 

 

x Meidän uskomattoman rakas karvakuonomme. Kun heinäkuun puolivälissä matkustimme ensimmäistä kertaa kotiin pienen karvakuonomme kanssa, luulin tietäväni kaiken siitä, kuinka tavattoman onnelliseksi se vieressäni tuhiseva karvakuono tulisi minut tekemään. Näiden puolentoista kuukauden aikana on ollut ihmeellistä seurata, kuinka se uskomattoman rakas karvakuono kasvaa ja oppii jotain uutta päivittäin, mutta samalla on ollut kovin ihmeellistä huomata, kuinka en silloin heinäkuun puolivälissä tiennyt tavallaan vielä mitään siitä tavattomasta onnellisuudesta, jonka se pieni karvakuono saisi minussa aikaan aikaisina aamuina kävellessämme kahdestaan vähitellen lähestyvään syksyyn verhoutuneita katuja, pysähtyessämme katselemaan järvelle illan lempeimpien auringonsäteiden loisteessa tai opetellessamme päivittäin yhdessä uusia asioita. En usko, että mikään on tehnyt minua yhtä onnelliseksi tänä vuonna kuin se pieni karvakuono, joka katselee juuri nyt maailmaa parvekkeelta.

 

x Rauhalliset illat, kun voi hetken vain hengittää. Kesällä minusta tuntui, että minun oli jatkuvasti mentävä ja tehtävä jotain, minun oli hankalaa antaa itselleni lupa pysähtyä rauhoittumaan ja siksi iltojen pimentyessä ja syksyn tuoksuessa jo hetkittäin ilmassa minut on tehnyt kovin onnelliseksi ne hetket, kun olen voinut iltaisin istua saunassa kuuntelemassa äänikirjoja, tehdä iltapalaa ja käpertyä sitten peiton alle katsomaan televisiota. Syksyn tuoksuessa jo hetkittäin ilmassa televisioni ruudulle on palannut Gilmore Girls aivan kuten jokaisena syksynä asuessani tässä kaupungissa, mutta viime viikolla aloin katsomaan Netflixistä myös sarjaa nimeltä The Good Doctor, se on yksinkertaisesti juuri niin valtavan hyvä, etten tavallaan voi kuin suositella lämpimästi. 

 

x Hevosten kanssa viettämäni hetket ja ratsaille palaaminen. Kirjoitin keväällä siitä, kuinka pelosta tuli osa rakkainta harrastustani pudottuani hevosen selästä yhtenä huhtikuisena päivänä ja kuinka se tuntui tavallaan kummalliselta, koska minä en ollut koskaan aiemmin osannut pelätä ratsastamista. Palatessani elokuussa tallille pelkäsin, etten minä koskaan pääsisi yli siitä koko kehossani tuntuvasta pelosta ratsailla, mutta vietettyäni viikoittain aikaa hevosten kanssa ja opetellessani vähitellen taas rentoutumaan kunnolla ratsailla olen alkanut taas vähitellen nauttimaan todella siitä tunteesta, kun ratsailla kaikki muu ympäriltäni katoaa. Vähitellen olen alkanut luottaa myös omiin taitoihini ja siihen, ettei minun tarvitse jatkuvasti pelätä hevosen katoavan altani ja se on tehnyt minut lähes yhtä onnelliseksi kuin hetket, jotka olen saanut viettää hevosten kanssa ennen tuntia.