Syyskuun ensimmäisinä päivinä auringonsäteet häikäisivät silmiäni kävellessäni pitkin ruskaan verhoutuneiden lehtien täyttämiä kadunkulmia, pysähtyessäni aina hetkittäin katselemaan auringonsäteissä uinuvaa äärettömän kaunista järvimaisemaa ja tuntiessani syksyn lempeiden tuulenhenkäysten tarttuvan minun takkuisiin hiuksiini kävellessäni kotiin. Ensimmäiset lehtipuut olivat alkaneet vähitellen verhoutua ruskaan ja ilmassa tuoksui enää häivähdys kesästä, mutta auringonsäteet lämmittivät edelleen selkääni kuin kesästä ei olisi kulunut hetkeäkään, kuin syksy ei olisi vielä täällä, kuin se olisi edelleen vain kaukainen häivähdys jossain kaukana tulevaisuudessa. Syksy on kuitenkin kaikesta huolimatta täällä, huomasin hymyileväni itsekseni hetkeä myöhemmin sulkiessani kotioven ja ripustaessani takkini eteisen naulakkoon auringonsäteiden luodessa varjojaan olohuoneen seinälle.
Syksy on kaikesta huolimatta täällä, hymyilin myöhemmin katsellessani lämpimään neuletakkiini kietoutuneena, kuinka vesisade maalasi kuvioita parvekelaseihin ja armoton tuuli tarttui puiden latvoihin, syksy on täällä ja se tekee minut onnellisemmaksi kuin mikään on tehnyt pitkään aikaan, minä mietin istuessani työpöytäni ääressä musiikin täyttäessä makuuhuoneen nurkkia harmoniallaan. Aivan kuin jokaisena syksynä, musiikki on alkanut tuntua taas aivan erityiseltä ja syyskuun ensimmäisinä päivinä tuntui uskomattoman hyvältä istua kynttilöiden valaisemassa huoneessa Death Cab for Cutien ja Damien Ricen kaikuessa makuuhuoneen nurkissa kynttilöiden lempeän valon luodessa valojuovia valkoiselle seinälle, tuntui hyvältä istua aloillaan ja antaa musiikin kuljettaa mukanaan, kuiskata ilmaan tavattoman rakkaita sanoja jostain vuosien takaa ja hymyillä tyhmästi itsekseni.
Syyskuun ensimmäisinä päivinä musiikki sai minut huokaisemaan itsekseni, kuinka syksyisin musiikista tulee aina erityistä, se löytää aina syksyisin sen erityisen paikan sydämestäni ja saa kylmät väreet juoksemaan pitkin selkärankaa aivan uskomattoman rakkaiden sanojen "if there's no one beside you, when your soul embarks, then I'll follow you into the dark" kaikuessa hämärässä huoneessa. Syksyisin musiikista tulee vuosi toisensa jälkeen samalla tavalla erityistä kuin se oli minulle kymmenen vuotta sitten, mietin kävellessäni yhtenä päivänä sateen jälkeen vanhan hirsitalon ohitse ja hengittäessäni sateen jälkeistä ilmaa keuhkojeni täydeltä, koivujen ruskaan verhoutuneet lehdet reunustivat hiekkatietä, varovainen tuuli tarttui hetkittäin puiden latvoihin ja minussa asui valtameren kokoinen rauha, se sama, joka löytää tiensä minun luokseni aina kesän vaihtuessa lopulta syksyyn.
Lähetä kommentti