Syyskuussa on tuntunut tavallaan kuin minä olisin herännyt uudelleen, avannut silmäni aivan uudella tavalla ja löytänyt itsestäni jotain sellaista, mitä olin huomaamattani kaivannut luvattoman kauan, olen istunut pianon ääressä tanssittamassa sormiani mustilta koskettimilta valkoisille ja kävellyt iltapäivisin katselemassa, kuinka maisema verhoutuu vähitellen uskomattoman kauniiseen ruskaan. Olen sytyttänyt illan hämärtyessä kynttilöitä valaisemaan kotiamme, katsonut lapsuusvuosieni rakkaimpia elokuvia ja leiponut sämpylöitä iltapalaksi, ollut äärettömän onnellinen viileistä aamuista ja hymyillyt itsekseni avatessani ennen auringonnousua ikkunaverhot, katsellut kaupungin vähitellen heräilevän uuteen aamuun. Niin, tämän kauniin syyskuun aikana olen ollut aina hetkittäin aivan käsittämättömän onnellinen ja siksi tahdon kertoa teille muutamasta asiasta, jotka ovat tehneet minut syyskuussa erityisen onnelliseksi, muutamasta, vaikka oikeasti niitä asioita olisi vaikka kuinka paljon.
x Vähitellen ruskaan verhoutuva maailma. Minä olen rakastanut syksyä aivan suunnattomasti niin kauan kuin muistan, olen rakastanut sitä, että aina syksyisin tavallaan herään uudelleen ja tunnen olevani elossa jokaisella hengenvedollani, mutta olen rakastanut myös sitä, kuinka syksyisin maailma on aina kauneimmillaan. Siinä on mielestäni aina ollut jotain ihmeellistä, siinä, kuinka luonnon valmistautuessa talveen ja lehtipuiden pudottaessa vähitellen lehtensä maailma on hetken kauneimmillaan ja se, että tämä kaupunki on alkanut verhoutua ruskaan, on tehnyt minut kovin onnelliseksi syyskuussa. Niin onnelliseksi, että kävellessäni tänään kaatosateessa pitkin rantaraittia minä en osannut kuin hymyillä itsekseni katsellessani keltaisen, oranssin ja punaisen lukemattomiin sävyihin verhoutunutta maisemaa harmaan taivaan alla, juuri niin kovin onnelliseksi ruska on minut tehnyt.
x Musiikki, joka on palannut luokseni kuin vanha ystävä. Syyskuussa ihmeellisen kauniina päivinä musiikki on palannut minun luokseni kuin vanha
ystävä, istunut kanssani kynttilöiden valaisemassa huoneessa pimeyden
laskeuduttua ja pysähtynyt kanssani aamuisin hetkeksi katselemaan
järvelle, tarttunut minua aivan varovaisesti kädestä ja kuljettanut
mukanaan kylmien väreiden juostessa minun ihollani. Niin tapahtuu jokaisena syksynä, mutta tänä syksynä se on tehnyt minut jotenkin erityisen onnelliseksi ja olen rakastanut niitä hetkiä, jotka olen saanut viettää musiikin kanssa, minä olen rakastanut niin, että on tuntunut kuin pakahtuisin siihen tunteeseen.
x Mustille ja valkoisille koskettimille unohtuminen. Vuosia sitten minä en rakastanut mitään niin äärettömästi kuin soittamista, en rakastanut mitään niin kuin rakastin sormien tanssittimista pianon mustilta koskettimilta valkoisille ja syyskuussa minusta on tuntunut taas samalta, olen rakastanut aivan suunnattomasti. Syyskuussa olen istunut pianon ääressä, tehnyt merkintöjä nuottipapereihin ja tanssittanut sormiani mustilta koskettimilta valkoisille, enkä muista milloin viimeksi se olisi tehnyt minut näin onnelliseksi kuin se on syyskuussa tehnyt.
x Disney+ ja rauhalliset illat kotona. Minä olen viettänyt lapsuusvuoteni Disneyn animaatioelokuvien parissa ja palaan edelleen hetkittäin niiden kaikista rakkaimpien elokuvien pariin. Niillä tulee epäilemättä aina olemaan erityinen paikka sydämessäni ja siksi minut on syyskuussa tehnyt ihan erityisen onnelliseksi Disney+ ja ne rauhalliset illat kotona, kun on ollut aikaa katsoa niitä rakkaita elokuvia, joita en ollut nähnyt vuosiin. Luulen, että tänä syksynä iltojen pimentyessä päivä toisensa jälkeen aikaisemmin tulen viettämään tavallista enemmän aikaa elokuvien parissa ja katsoa monta ihan äärettömän rakasta elokuvaa, kuten Leijonakuningas, Kaunotar ja Kulkuri, Mulan, 101 dalmatialaista, Liisa Ihmemaassa, Aristokatit, Pieni merenneito ja Prinsessa Ruusunen.
x Armoton sade ja tuuli, joka on saanut korkeat puut kumartamaan.
Syyskuussa minut on tehnyt tavattoman onnelliseksi sade, joka on
piiskannut ikkunalasia minun katsellessani aamulla järvelle
ja tuuli, joka on ulvonut ikkunalasin takana kävellessäni villasukat
jalassa keittiöön keittämään teetä. Ne ovat tehneet minut onnelliseksi istuessani parvekkeella juomassa teetä, kävellessäni rantaan jatkuvasti voimistuvan tuulen tarttuessa takkuisiin hiuksiini ja seistessäni laiturilla katselemassa vastarannalla tuulessa keinuvia laivoja, tavattoman onnelliseksi.
Lähetä kommentti