21. kesäkuuta 2020

LAMPAITA JA ONNELLISUUS SUUREN KOIVUN VARJOSSA

IMG_9510IMG_9544

Nämä päivät Jyväskylässä ovat olleet jotenkin aivan erityisen kauniita, sellaisia kuin kesäpäivät ovat kaikissa runoissani ja yhtenä sellaisena kauniina auringonsäteisiin verhoutuneena päivänä kävelimme korkeiden puiden varjostamaa katua ja omenapuiden reunustamaa kapeaa hiekkatietä pitkin katsomaan Suuruspäässä laiduntavia lampaita. Lampaat viettävät siellä aina kesänsä, korkeiden puiden varjossa järven rannalla, ja kaikkina näinä vuosina, kun olen asunut tässä kaupungissa, minut on tehnyt jotenkin aivan tavattoman onnelliseksi se, että ne laiduntavat vain viidentoista minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Kaikkina näinä vuosina minä olen kävellyt kesäisin katsomaan niitä ja vuosi toisensa jälkeen ne ovat tehneet minut onnelliseksi, niin kovin onnelliseksi.

Kävellessämme sinä iltapäivänä omenapuiden reunustamaa hiekkatietä tuuli ei tarttunut hiuksiini tai korkeiden puiden latvoihin, ei tarttunut, vaikka siinä kuumuudessa olisin toivonut pientä tuulenhenkäystä enemmän kuin mitään muuta, olisin toivonut, sillä en varsinaisesti kuulu niihin ihmisiin, jotka rakastavat helteisiä kesäpäiviä. Kesän uskomatonta kauneutta minä silti rakastan, mietin katsellesani vain hetkeä myöhemmin lampaita, joista osa oli piiloutunut auringonsäteiltä suuren koivun varjoon. Jollain ihan erityisellä tavalla ne rauhoittivat minua, saivat levottomuuden katoamaan rintalastani alta ja seistessäni siinä katselemassa lampaita minä tunsin, kuinka hento tuulenhenkäys kosketti kasvojani, siinä se oli, hetkeä aiemmin niin kovasti kaipaamani tuuli. Tuuli, joka tuntui aivan uskomattomalta kalpealla ihollani vielä istuessani suuren koivun varjossa keskellä omenatarhaa ja kävellessämme myöhemmin takaisin pieneen kotiini, sellaisia nämä päivät ovat olleet, ihan äärettömän kauniita.

IMG_9388 IMG_9516 IMG_9362

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.