Eilen illalla muutama tunti ennen auringonlaskua saavuimme tänne, missä olen viettänyt lukemattomia kauniita kesäpäiviä ja lumihuntuun verhoutuneita talviaamuja lapsuusvuosinani, tänne, missä linnut laulavat kauniimmin kuin missään muualla ja aamun ensimmäiset auringonsäteet osuvat rantaan niin, että hetkittäin näyttää kuin se olisi tulessa. Tänä aamuna heräsin lintujen lauluun ja seistessäni kuistilla katselemassa järvelle tunsin itseni suunnattoman onnekkaaksi, kun minulla on mahdollisuus tulla tänne aina hetkittäin nauttimaan hiljaisuudesta ja lintujen laulusta, luonnon taianomaisuudesta. Kovin onnekkaaksi, koska minulla on mahdollisuus tulla tänne nauttimaan kaikesta tästä rauhallisuudesta, joka tuntuu jokaisessa hengenvedossani, onnekkaaksi, koska minun on mahdollista nyt olla tässä, keskittyä hengittämiseen ja katsella, kuinka joutsenet uivat kauempana järvellä.
Olen tuntenut tänään itseni ihan äärettömän onnekaaksi kieltämättä myös siksi, että tänään on tullut kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun aloitin nykyisessä työpaikassani ja minut vakinaistettiin virallisesti kaksi viikkoa sitten, eikä minun tarvitse tällä hetkellä pelätä jääväni työttömäksi. Tällä hetkellä, juuri tässä tilanteessa, en voisi olla onnellisempi nykyisestä työpaikastani tai siitä, että minun on mahdollista viettää muutama lomapäiväni täällä, istua kuistilla katselemassa kuinka pimeys vähitellen verhoaa tämän uskomattoman rakkaan maiseman mustaan ja kuuntelemassa, kuinka linnut laulavat illan viimeisiä laulujaan, nukahtaa lämpimään mökkiin kauniin päivän päätteeksi ja herätä aikaisin aamulla katselemaan, kuinka joutsenet uivat tavattoman kauniin usvan keskellä.
Lähetä kommentti