Vuoden ja vuosikymmenen ensimmäisinä päivinä en voinut olla hetkittäin pysähtymättä siihen ajatukseen, että juuri päättynyt vuosikymmen oli ollut varmasti yksi elämäni opettavaisimmista ja hienoimmista, en voinut olla pysähtymättä ajatukseen, että tämän uuden vuosikymmenen aikana elämäni tulee muuttumaan varmasti paljon. Viime vuosikymmenen aikana tapahtui aivan suunnattomasti ja sen lisäksi että kirjoitin ylioppilaaksi ja suoritin korkeakoulututkinnon, ehdin asua kolmessa eri kaupungissa, rakastua aivan sydämeni pohjasta ja kokea monta sellaista hetkeä, joita en tule koskaan unohtamaan, loputtoman monta sellaista hetkeä, joista olen äärettömän kiitollinen. Viime vuosikymmenen aikana tapahtui niin paljon, että niistä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, mutta uskon, että tämän uuden vuosikymmenen aikana tulee tapahtumaan vähintään yhtä paljon, ja niin uskon myös, että tämä uusi vuosikymmen tulee olemaan erilainen, eri tavalla opettavainen ja hieno kuin edeltäjänsä.
Näinä vuosikymmenen ensimmäisinä viikkoina aika on kulkenut eteenpäin kuin virtaava joki. Näiden viikkojen aikana on ehtinyt tapahtua paljon, olen viettänyt aikaa rakkaassa pikkukaupungissa, istunut takkatulen ääressä mökillä lumisateen piiskatessa ikkunalasia ja seisonut yleisömeren keskellä kolmella käsittämättömän hienolla keikalla, noussut hevosen selkään vain hetkeä ennen auringonlaskua ja soittanut kitaraa pienessä asunnossani kaupungin uinuessa pimeydessä ikkunalasin takana. On ollut uskomattoman onnellisia hetkiä ja niin myös niitä sellaisia, kun on tuntunut aivan kuin elämäni olisi Linnanmäen vanha vuoristorata ilman turvakaiteita, mutta toisaalta niiden hetkien jälkeen on tuntunut aina jotenkin erityisen hyvältä hymyillä työpäivän jälkeen bussissa matkalla kotiin, ehkä siksi niitä hetkiä kuuluu olla elämässä, siksi, että niissä onnellisissa hetkissä olisi jotain erityistä. Jotain todella erityistä niissä on ollutkin ja vaikka aika onkin kulkenut näinä viikkoina eteenpäin kuin virtaava joki, niinä onnellisina hetkinä olen osannut pysähtyä hengittämään syvään, nauttimaan elämästäni.
Juuri nyt istun ensimmäistä kertaa viikkoihin tässä omassa pienessä asunnossani, ikkunalasin takana vesisade piiskaa mustaa asfalttia ja vastapäisten talojen takana korkeat puut huojuvat tuulessa. Heräsin tänä aamuna lumiauran kolinaan vähän auringonnousun jälkeen ja nukahdin sitten uudelleen, tuntui hyvältä nukkua viikon aikana kertynyttä univelkaa pois ja tuntuu hyvältä istua nyt tässä rakkaan kirjoituspöytäni ääressä, kirjoittaa kynttilän valaistessa lempeästi vähitellen hämärtyvää asuntoani ja juoda lämmintä mustaherukkamehua. Tästä vuodesta ja vuosikymmenestä tulee hieno ja tahdon kirjoittaa siitä kaikesta, mutta seuraavaksi aion kuitenkin ripustaa pyykit kuivumaan ja soittaa hetken pianoa, jostain tuntemattomasta syystä en ole tehnyt sitä aikoihin.
Lähetä kommentti