Lapsuusvuosinani marras-ja joulukuu olivat aivan ehdottomasti suosikkikuukauteni, koska minulla on marraskuussa syntymäpäivä ja joulukuu oli aina taianomainen joulun ansiosta. Ala-asteella syntymäpäiväni oli minulle tärkeä päivä, koska silloin sain kutsua kaikki ystäväni juhlimaan kanssa syntymäpäivääni, mutta vielä syntymäpäivääkin tärkeämpi minulle oli silti ehdottomasti joulu, jota aloin odottamaan aina heti syntymäpäiväni jälkeen. Lapsuusvuosinani odotin ihan tavattoman innoissani sitä hetkeä, kun sain avata joulukalenterin ensimmäisen luukun ja sitä, kun koulussa alettiin suunnittelemaan joulujuhlaa, laulamaan musiikin tunneilla rakkaita joululauluja ja askartelemaan joulukoristeita. Koko joulukuu oli minulle tavallaan pelkästään joulun odottamista, leikimme aina pikkusiskoni kanssa jouluaiheisia leikkejä ja rakensimme ystävieni kanssa lumimajan taloyhtiön parkkipaikan valtavaan lumikasaan, jollain tavalla ne kuuluivat aina joulun odottamiseen ja niin kuuluivat myös joululahjatoivelistan kokoaminen ja ne aivan loputtomat joululaulut.
Kun ne kovasti odottamani joulun pyhät sitten viimein koittivat, niihin kuului koko lapsuusvuosieni ajan samanlaisia asioita, niitä sellaisia rakkaita jouluun liittyviä hetkiä, joita muistelen edelleen hymyillen. Aattoaamuna katsoimme pikkusiskoni kanssa Joulupukin kuumaalinjaa ja muita aattoaamun lastenohjelmia samalla, kun leikimme joulukuusen alla ja söimme sitten isäni keittämän joulupuuron. Jouluaattoon kuului lapsuusvuosinani paljon leikkimistä ja jouluisia elokuvia, mutta kuten jouluaattoon kuuluu edelleen, jouluaattoon kuului myös lapsuusvuosinani haudoilla käyminen, jouluaterian syöminen kaikessa rauhassa sekä lahjojen avaaminen, joka oli lapsuusvuosinani luonnollisesti se kaikista jännittävin hetki. Joululahjoja oli jännitetty monta viikkoa ennen joulua ja se hetki, kun sieltä lahjapaketista paljastui se uusi Bratz-nukke, kauan odotettu suosikkiyhtyeen uusi albumi tai uudet sukset, oli aina yhtä kutkuttava, yksi joulun ehdottomista kohokohdista, mutta niin olivat myös ne hetket, kun mummolassa kuusen alta löytyi vielä lisää lahjoja.
Nuoruusvuosinani joulut muuttuivat niin, että jouluisin niitä joululahjoja tärkeämpää oli kaikki se yhdessä läheisten kanssa vietetty aika, joulun tunnelma ja rauhoittuminen, niinä vuosina aloin odottamaan joulua huomattavasti aiemmin kuin lapsuusvuosinani ja vuosi vuodelta on tuntunut, että alan odottamaan sinä aina vain aikaisemmin. Vaikka joulu on muuttunut vuosien mittaan jouluun liittyvän stressin ja kiireen takia arkisemmaksi, minulle joulu on silti yhä edelleen täynnä taianomaisuutta ja minulle on tärkeää pystyä rauhoittumaan kaiken sen kiireen keskellä, pysähtyä ja hengittää sitä joulun tunnelmaa jokaisella hengenvedollani. Sen jälkeen, kun muutin pois vanhempieni luota kahdeksan vuotta sitten, olen matkustanut jokaisena jouluna vanhempieni luokse viettämään joulua, sillä minusta on tuntunut, ettei joulu tunnu missään muualla samalta, enkä ole osannut oikeastaan edes kuvitella viettäväni joulua ilman perhettäni. Tänäkin jouluna minä matkustin Savonlinnaan vanhempieni luokse viettämään joulua ja oikeastaan jo pelkkä se ajatus siitä sai minut kovin onnelliseksi kauan ennen joulua, jotain erityistä niissä Savonlinnassa vietetyissä jouluissa edelleen on.
Jostain syystä joulut olivat vuosien ajan perheessämme sitä aikaa, kun kaikki joulua edeltänyt loputon stressi ja kiire purkautuivat lopulta jonkun kyyneliin ja oikeastaan vasta viime jouluna aloin viimein ymmärtää, miksi niin tapahtui vuosi toisensa jälkeen. Meidän perheemme jouluun oli vuosikausien ajan liittynyt aivan suunnatonta stressiä, jokainen meistä oli omalla tavallaan stressannut jostakin jouluun liittyvästä, lahjoista, jouluruoista, koristeista tai siitä, että on nähtävä paljon sukulaisia ja oltava jatkuvasti menossa johonkin. Vuosikausien ajan joulu oli ollut kaikkea muuta kuin rauhoittumista ja perheen kanssa ajan viettämistä, vaikka aina toisin suunniteltiin. Kuten viime jouluna, päätin tänäkin jouluna, etten aio stressata joulun suhteen yhtään mistään ja sovimme perheemme kesken, ettemme ota esimerkiksi joululahjojen suhteen tänäkään vuonna pienintäkään stressiä, sillä joulun kaupallisuudesta huolimatta lahjat eivät ole lähelläkään sitä joulun tärkeintä asiaa. Niin, kaiken stressin ja kiireen sijaan, aivan kuten viime jouluna, tänä jouluna nautimme joulun rauhallisuudesta ja vietimme aikaa yhdessä. Muutamaa päivää ennen joulua haimme koko perheen voimin joulukuusen omasta metsästämme ja samana iltana ripustimme joulukoristeita sen kauniille oksille, se oli yksi kauneimmista näkemistäni kuusista ja kaunis oli koko tämä joulu. Aattoaamuna söimme riisipuuroa ja kuuntelimme, kuinka Turussa julistettiin joulurauha, vähän ennen pimeää ajoimme Enonkoskelle sytyttämään kynttilän isoisälleni ja Talvisaloon sytyttämään kynttilöitä muille edesmenneille sukulaisille ja myöhemmin illalla syötyämme jouluaterian rauhoitumme olohuoneeseen avaamaan niitä muutamia joululahjoja ja viettämään aikaa yhdessä. Se oli rauhallinen ja yksinkertainen joulu, kaukana niistä lapsuuden jouluista, mutta silti tavallaan ihan samanlainen, ainakin siinä oli samaa taianomaisuutta kuin lapsuusvuosinani ja kotipihassamme loistivat värilliset jouluvalot, aivan kuten lapsuusvuosinani.
Jostain syystä joulut olivat vuosien ajan perheessämme sitä aikaa, kun kaikki joulua edeltänyt loputon stressi ja kiire purkautuivat lopulta jonkun kyyneliin ja oikeastaan vasta viime jouluna aloin viimein ymmärtää, miksi niin tapahtui vuosi toisensa jälkeen. Meidän perheemme jouluun oli vuosikausien ajan liittynyt aivan suunnatonta stressiä, jokainen meistä oli omalla tavallaan stressannut jostakin jouluun liittyvästä, lahjoista, jouluruoista, koristeista tai siitä, että on nähtävä paljon sukulaisia ja oltava jatkuvasti menossa johonkin. Vuosikausien ajan joulu oli ollut kaikkea muuta kuin rauhoittumista ja perheen kanssa ajan viettämistä, vaikka aina toisin suunniteltiin. Kuten viime jouluna, päätin tänäkin jouluna, etten aio stressata joulun suhteen yhtään mistään ja sovimme perheemme kesken, ettemme ota esimerkiksi joululahjojen suhteen tänäkään vuonna pienintäkään stressiä, sillä joulun kaupallisuudesta huolimatta lahjat eivät ole lähelläkään sitä joulun tärkeintä asiaa. Niin, kaiken stressin ja kiireen sijaan, aivan kuten viime jouluna, tänä jouluna nautimme joulun rauhallisuudesta ja vietimme aikaa yhdessä. Muutamaa päivää ennen joulua haimme koko perheen voimin joulukuusen omasta metsästämme ja samana iltana ripustimme joulukoristeita sen kauniille oksille, se oli yksi kauneimmista näkemistäni kuusista ja kaunis oli koko tämä joulu. Aattoaamuna söimme riisipuuroa ja kuuntelimme, kuinka Turussa julistettiin joulurauha, vähän ennen pimeää ajoimme Enonkoskelle sytyttämään kynttilän isoisälleni ja Talvisaloon sytyttämään kynttilöitä muille edesmenneille sukulaisille ja myöhemmin illalla syötyämme jouluaterian rauhoitumme olohuoneeseen avaamaan niitä muutamia joululahjoja ja viettämään aikaa yhdessä. Se oli rauhallinen ja yksinkertainen joulu, kaukana niistä lapsuuden jouluista, mutta silti tavallaan ihan samanlainen, ainakin siinä oli samaa taianomaisuutta kuin lapsuusvuosinani ja kotipihassamme loistivat värilliset jouluvalot, aivan kuten lapsuusvuosinani.
Lähetä kommentti