13. tammikuuta 2020

MIKÄ ON TEHNYT MINUT ONNELLISEKSI VIIMEAIKOINA?

PB300716PB300751

Kirjoitin viimeksi lokakuun alussa asioista, jotka olivat tehneet minut järjettömän onnelliseksi. Silloin kaksi kuukautta sitten ensilumi oli juuri satanut maahan yhtenä kauniina lokakuisena aamuna ja olin aivan äärettömän onnellinen siitä, että huolimatta siitä, ettei ensilumi viipynyt päivääkään, maailma oli erityisen kaunis verhoutuessaan ruskaan. Lisäksi olin onnellinen villasukista ja lämpimistä neuleista, kaamosvaloista ja kynttilöistä vähitellen pimenevinä syysiltoina ja rauhallisista illoista, kun vain käperryin peiton alle katsomaan televisiota sateen piiskatessa ikkunalautoja, minä olin onnellinen siitä, että stressi oli alkanut vähitellen alkanut väistyä. Niistä samoista asioista olen ollut onnellinen myös viimeaikoina, mutta myös monesta muusta asiasta ja niistä tahdon kirjoittaa teille nyt tässä samalla, kun juon teetä.




x Lumihuntuun verhoutunut maisema. Olen talven lapsi, olen syntynyt kylmänä marraskuisena päivänä ja muistan, kuinka lapsuusvuosinani syntymäpäiväni aikaan oli aina niin uskomattoman paljon lunta, että pystyimme kavereideni kanssa rakentamaan lumilinnan ja loputtomasti lumieläimiä, laskemaan mäkeä taloyhtiön parkkipaikalta laskeutuvassa jyrkässä rinteessä. Olen aina rakastanut lumisia talvia ja odottanut ensilumen satamista syksyn ensimmäisistä päivistä asti, enkä usko, että voisin kaivata niitä lumisia talvia enää yhtään enemmän kuin kaipaan nyt katsoessani ikkunasta, kuinka sadepisarat kohtaavat mustan asfaltin. Loppuvuonna maisema verhoutui kuitenkin hetkittäin aivan äärettömän kauniiseen lumihuntuun ja se teki minut uskomattoman onnelliseksi kävellessäni vanhempieni takapihalta avautuvassa metsässä huokaillen itsekseni kaikelle sille kauneudelle, pysähtyessäni aina hetkittäin ihan vain hengittämään talvea.

x Rakkaassa pikkukaupungissa viettämäni hetket. Olen onnellinen siitä, että nykyinen työni mahdollistaa minulle sen, että voin halutessani viettää pidempiä aikoja rakkaassa pikkukaupungissa ja tehdä töitä sieltä käsin. Joulukuussa vietin suurimman osan ajastani pikkukaupungissa niin, että vietin sen kuukauden aikana lopulta alle kymmenen päivää Jyväskylässä. Niinä Savonlinnassa viettäminäni hetkinä minä tahdoin keskittyä rauhoittumiseen, kävelin vanhempieni takapihalta avautuvassa metsässä ihastelemassa lumihuntuun verhoutuneen maiseman kauneutta, katsoin vanhempieni kanssa suomalaisia elokuvia takkatulen lämmössä ja vietin paljon aikaa koiriemme kanssa, niiden neljän karvakuonon, jotka saavat minut milloin tahansa onnelliseksi. Matkustin aamuisin töihin samalla bussilla, jolla matkustin vuosia sitten aamuisin lukioon ja kävelin ruokatunnin jälkeen takaisin töihin niin, että ehdin hetken katsella auringonsäteiden loisteessa talviuntaan nukkuvaa kaupunkia. Kaikki ne pienet hetket tekivät minut jotenkin mielettömän onnelliseksi joulukuussa ja siksi aion matkustaa taas pian takaisin rakkaaseen pikkukaupunkiin nauttimaan kaikesta siitä rauhasta.

PB300721

x Rauhallisesti mennyt joulu. Joulukuu on lapsuusvuosistani asti ollut minulle aivan ehdottomasti yksi rakkaimmista kuukausista vuodessa ja samalla joulu ehdottomasti se vuoden tärkein juhla, se juhla, jota olen odottanut aina kaikista eniten. Lapsuusvuosinani joulut olivat täynnä taianomaisuutta, joka alkoi tuntua perhosina vatsassani aina viimeistään joulukuun ensimmäisenä päivänä avatessani joulukalenterin ensimmäisen luukun, mutta vuosien kuluessa joulusta on tullut tavallaan arkisempi ja se joulun taianomaisuus on vähitellen alkanut katoamaan kaiken turhan stressin ja kiireen alle. Siksi yritin tänä jouluna välttää kaikkea sitä stressiä ja kiirettä, yritin olla suunnittelematta joulua liian tarkkaan ja ottamatta stressiä esimerkiksi joululahjoista. Kuten aina ennenkin, vietin joulun vanhempieni luona ja lopulta joulu oli ihanan rauhallinen ja onnellinen, sellainen, josta tahdon ehdottomasti kirjoittaa teille enemmän vähän myöhemmin.

x Siivottu koti, puhtaat lakanat ja rauhallinen koti-ilta. Tavallaan minä rakastan oman kotini siivoamista, mutta vielä enemmän rakasta aina sitä hetkeä, kun olen saanut pienen kotini kunnolla siivottua ja saan rauhoittua työpöytäni ääreen kirjoittamaan kynttilän lempeässä valossa, juomaan teetä ja kuuntelemaan musiikkia. Olin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen viikonlopun yksin tässä pienessä kodissani ja päästyäni perjantaina työpäivän jälkeen viimein kotiin nautin äärettömästi siitä, että ehdin pitkästä aikaa siivota kotini kunnolla ihan kaikessa rauhassa, vaihtaa ne kaikista rakkaimmat lakanat ja pestä pyykkiä niin, että puhtaan pyykin tuoksu täytti rakkaan, pienen kotini. Vielä enemmän nautin kuitenkin jälleen siitä, että sinä iltana sain pitkästä aikaa rauhoittua kunnolla työpöytäni ääreen kirjoittamaan kynttilän valossa ja nauttimaan ihanan rauhallisesta koti-illasta ihan vain itsekseni, kaikki se teki minut sinä iltana tavallaan aivan käsittämättömän onnelliseksi ja niin se teki kieltämättä kahtena seuraavanakin iltana.

x Anne with an E. Joulukuussa katsoin jotenkin erityisen vähän mitään sarjoja, koska vietin suurimman osan ajastani rakkaassa pikkukaupungissa ja en vain yksinkertaisesti ehtinyt katsoa, mutta tämän alkuvuoden aikana olen kuitenkin ehtinyt taas rauhoittua hitaina aamuina ja niinä rauhallisina koti-iltoina katsomaan. Yksi sarja on ollut nyt alkuvuoden aikana ylitse muiden ja se on ehdottomasti Netflixistä löytyvät Anne with an E, jonka kolmannen tuotantokauden minä katsoin yhtenä viikonloppuna kokonaisuudessaan, kun en vain yksinkertaisesti osannut lopettaa katsomista. Kyseinen sarja on vain jotenkin aivan käsittämättömän kaunis ja inspiroiva, että voisin katsoa sen kokonaisuudessaan uudelleen milloin tahansa ja se tekisi minut silloinkin varmasti ihan yhtä onnelliseksi kuin se teki silloin ensimmäisellä kerralla.

PB300733PB300602PB300761

x Ratsaille palaaminen melkein kuukauden tauon jälkeen. Viime syksynä kävin kahdesti viikossa ratsastustunnilla ja joinakin viikkoina palasin tallille myös kolmannen kerran, en tosin ratsastamaan vaan opettelemaan muita taitoja, joita tallilla ja hevosten kanssa toimiessa tarvitaan. Koska vietin joulukuussa suurimman osan ajastani Savonlinnassa, ehdin käymään vain kolmella ratsastustunnilla, joita sitten seurasi joulun ja vuodenvaihteen takia melkein kuukauden mittainen tauko ratsastuksesta. Viime viikolla pääsin palaamaan ratsaille ensimmäistä kertaa sen pitkän tauon jälkeen ja vaikka se teki minut tavattoman onnelliseksi, vielä onnellisemmaksi minut teki se, että vuoden ensimmäinen ratsuni oli nimenomaan se uskomattoman rakas työhevostamma, jonka kanssa opin viime kevään aikana aivan suunnattomasti ratsastuksesta ja jota minä olin kaivannut enemmän kuin uskaltaisin myöntää, se on ihmeellinen ja erityinen hevonen.

PB300767PB300600PB300750PB300615

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.