15. kesäkuuta 2019

MIKÄ ON TEHNYT MINUT ONNELLISEKSI VIIMEAIKOINA?

P5190407P5190452

Minä kirjoitin viime vuonna kerran kuukaudessa asioista, jotka olivat tehneet minut viimeisimmän kuukauden aikana onnelliseksi, mutta tämän vuoden puolella niistä asioista kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt niin, että olen kirjoittanut niistä viimeksi maaliskuussa. Niistä asioista kirjoittaminen sai minut miettimään niitä asioita, jotka ovat saaneet minut hymyilemään viimeaikoina ja asioita, jotka ovat saaneet sydämeni muuttamaan rytmiään, niitä pieniä arkisia asioita, jotka ovat tehneet päivistäni vähän parempia. Se oli tavallaan aina terapeuttista, niistä asioista kirjoittaminen, ja siksi tahdon tänään kirjoittaa teille niistä asioista, jotka ovat viimeaikoina tehneet minut onnelliseksi, niistä asioista, jotka ovat saaneet minut unohtamaan kaiken sen stressin, joka tuntuu pieninä kivenlohkareina jossain rintalastani alla.

x Viikonloput maailman rakkaimman kanssa. Kun neljä viikkoa sitten aloitin viimein uudessa työssäni, ymmärsin ensimmäistä kertaa aikoihin, kuinka suunnattomasti voivat merkitä minulle, nimittäin verrattuna siihen edelliseen osa-aikaiseen työhöni, tämä uusi kokoaikainen työ vaatii minulta aivan huomattavasti enemmän ja siksi nämä viikonloput ovat alkaneet tuntua jotenkin erityisen tärkeiltä. Sen lisäksi, että viikonloput ovat alkaneet tuntua tärkeiltä siksi, etten joudu heräämään aamuviideltä kuten arkipäivisin ja ehdin levätä kunnolla, ne ovat tuntuneet alkaneet tuntua tärkeiltä myös siksi, että silloin minulla on ollut oikeasti aikaa olla sen maailman rakkaimman kanssa. Näistä viikonlopuista olen viettänytkin nyt suurimman osan sen rakkaimman kanssa, olemme nauttineet kauniista kesäpäivistä ja katselleet maisemaa linssin lävitse, istuneet iltaisin pimeässä asunnossa musiikin kaikuessa nurkissa ja tehneet hyvää ruokaa, on ollut juuri sellaisia viikonloppuja, jotka ovat tehneet minut ihan tavattoman onnelliseksi, juuri sellaisia viikonloppuja, jotka tulen muistamaan vielä ensi syksynä, kun luonto pukeutuu ruskan sävyihin ja aamut alkavat olemaan kylmiä.

x Musiikki. Toukokuussa suhteeni musiikkiin tuntui keväältä, tuntui kuin suhteeni musiikkiin olisi herännyt pitkän talven jälkeen ja istuessani aamuisin bussissa hymähtelin itsekseni, kuinka uskomattoman hienolta musiikki kuulostaa. Suhteeni musiikkiin on viimeisimmän muutaman vuoden aikana vaihtanut aina hetkittäin muotoaan, musiikki on ollut tärkeintä maailmassa ja unohtunut sitten kuukausiksi niin, etten ole kuunnellut oikeastaan tavallaan ollenkaan, mutta viimeaikoina musiikki on kuitenkin ollut kovin tärkeää ja rakasta, enkä voi liikaa korostaa sitä, kuinka onnelliseksi se on minut tehnyt. Tahdon tässä aivan erityisesti mainita toukokuun viimeisenä päivänä ilmestyneen Apulannan Make Nu Metal Great Again EP:n, joka oli sinä perjantaiaamuna puoli seitsemän aikaan niin käsittämättömän hieno, että tuntui kuin sydämeni olisi löytänyt uuden rytmin, se ei ollut koskaan lyönyt niin. Make Nu Metal Great Again EP on täynnä juuri sellaista musiikkia, jota olen tietämättäni kaivannut Apulannalta aivan luvattoman kauan, jotain sellaista, mikä yhdistää sen vanhan Apulannan johonkin uuteen, sellaiseen, joka kuulostaa esimerkiksi juuri perjantaiaamuisin puoli seitsemältä järjettömän hyvältä. Sen lisäksi Make Nu Metal Great Again sisältää niin hienoja sanoja, että ne ovat saaneet minut hiljaiseksi kerta toisensa jälkeen näiden parin viikon aikana, en tiedä, ehkä vielä jonain päivänä kirjoitan niistä sanoista ja musiikista lisää, sitten, kun ne eivät saa minua enää näin hiljaisiksi, sitten, kun osaan sanoa jotain.

P5190415

x Aamuiset bussimatkat, kun kaupunki vasta heräilee. Vaikka en vielä olekaan kunnolla tottunut siihen, että herään nykyään arkipäivisin aamuviiden aikaan (minun ei siis välttämättä tarvitsisi herätä niin aikaisin, mutta olen huomannut tekeväni töitä mieluummin aamuisin kuin iltapäivisin ja siksi minä menen aina seitsemäksi töihin), olen kuitenkin ollut jotenkin ihmeellisen onnellinen aamuisista bussimatkoista. Olen ollut onnellinen siitä, että kävellessäni ennen puoli kuutta aamulla bussipysäkille on vielä vähän viileää ja siitä, että vaihtaessani bussia keskustassa koko kaupunki vielä hiljalleen heräilee aamuun ja istuessani bussissa matkalla töihin kuulokkeissani soi niin uskomattoman rakas musiikki, etten voi kuin hymyillä itsekseni katsellessani maisemia bussin ikkunalasin takana, maisemia, jotka ovat näiden neljän viikon aikana alkaneet tulla vähitellen yhä tutummiksi. Ne aamuiset bussimatkat ovat olleet ihmeellisen onnellisia ja vaikka minua onkin lähes poikkeuksetta väsyttänyt kävellessäni aikaisin aamulla bussipysäkille, minä olen ollut kovin onnellinen siitä, että olen saanut katsella kaupunkia, joka ei ole vielä täysin herännyt kesäaamuun ja hengittää hetken rauhassa ennen työpäivän alkamista, kuunnella järjettömän hienoa musiikkia ja ihan vain nauttia aamuisesta hetkestä.

x Kesä ja uskomattoman kauniisti kukkaan puhjennut luonto. Luonto on tavallaan aina tehnyt minut äärettömän onnelliseksi ja muistan, kuinka muuttaessani rakkaasta pikkukaupungista Helsinkiin, aloin ensimmäisten kuukausien jälkeen kaivata Savonlinnasta ensimmäisenä nimenomaan sen aivan uskomattoman kaunista luontoa. Vaikka luonto ei koskaan ollutkaan sama asia Helsingissä kuin Savonlinnassa, tuntui silti uskomattoman rauhoittavalta löytää itsensä Helsingissä korkeiden kuusten varjosta tai rantakallioilta meren kohistessa rauhallisena, nähdä, kuinka luonto puhkesi keväisin kukkaan pitkän talven jälkeen ja kuinka metsät pukeutuivat syksyisin ruskan sävyihin. Olen löytänyt vuosien aikana luonnon rauhoittavuuden myös Jyväskylästä, kävellyt polkuja metsän humistessa ympärilläni ja viimeaikoina olen ollut tavattoman onnellinen nähdessäni, kuinka uskomattoman kauniisti luonto on puhjennut kukkaan, olen ollut onnellinen siitä nähdessäni työmatkallani kukkivia omenapuita, kävellessäni voikukkien valtaamassa omenatarhassa ja Tourujoella kauniin valkoisina kukkivien tuomien tuoksuessa kesän ensimmäisiltä päiviltä. Olen ollut onnellinen siitä, että luonto on kevään jälkeen herännyt kunnolla kesään ja on nyt enemmän elossa kuin minään muuna vuodenaikana, olen ollut onnellinen siitä, että olen saanut todistaa sitä ja tallentaa sen kaiken myös lukuisiin kauniisiin valokuviin.

x Ukkonen ja vesisade pitkään jatkuneen helteen jälkeen. En tiedä, olenko koskaan kirjoittanut siitä, mutta kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka eivät suuremmin välitä kesähelteistä tai esimerkiksi aurinkoisista päivistä rannoilla, kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät todellakaan ole innoissaan lukiessaan sääennusteesta, että viikonloppuna on päivisin melkein kolmekymmentä astetta lämmintä. Viime viikonloppuna oli nimenomaan se melkein kolmekymmentä astetta lämmintä eli juuri niin kuuma, että huolimatta siitä, kuinka äärettömän kauniisti luonto oli puhjennut kukkaan, minä en vain yksinkertaisesti olisi pystynyt nauttimaan siitä vaan sen sijaan istuimme maailman rakkaimman kanssa pienessä asunnossa, pidimme verhot kiinni ja yritimme viilentää asuntoa tuulettimmella, mikä ei siinä kuumuudessa kuitenkaan riittänyt viilentämään asuntoa tarpeeksi. Odotin koko helteisen viikonlopun sadetta ja kun viimein sunnuntaina heräsin aamuyöllä siihen, että satoi vettä ja ukkosti, olin onnellinen, aivan käsittämättömän onnellinen siitä, että ensimmäistä kertaa sinä viikonloppuna oli hetken aikaa tarpeeksi viileää nukkumiseen tai hengissä pysymiseen ylipäätään. Jätimme ikkunan auki käydessä uudelleen nukkumaan ja vaikka meidän herätessämme seuraavan kerran olikin taas kuuma, olin silti onnellinen siitä aamuöisestä ukkosesta ja vesisateesta, siitä pienestä hetkestä, kun ei ollut niin järjettömän kuuma.

P5190429P5190358P5190322

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti