10. toukokuuta 2019

TURISTINA OMASSA KOTIKAUPUNGISSANI

IMG_2007IMG_2078

Monelle Savonlinnasta tulee ensimmäisenä mieleen vuosittain heinäkuussa järjestettävät Savonlinnan Oopperajuhlat, mutta vaikka itse olen kotoisin Savonlinnasta ja asunut siellä ensimmäiset yhdeksäntoista vuotta elämästäni, en ole koskaan käynyt Savonlinnan Oopperajuhlilla katsomassa oopperaa. Jollain tavalla se on tullut vuosien varrella monille yllätyksenä, se, etten minä ole koskaan käynyt katsomassa oopperaa, vaikka minulla olisi ollut siihen äärettömän hyvä mahdollisuus aina heinäkuussa, ilmeisesti ooppera on jollain tavalla erityistä nimenomaan Olavinlinnassa. Enkä minä epäile sitä oikeasti yhtään, olenhan kuitenkin käynyt katsomassa kaksi uskomattoman hienoa keikkaa Olavinlinnassa oopperajuhlien jälkeen ja vieraillut kivilinnassa muutenkin elämäni aikana luvattoman monesti, se on erityisen hieno paikka ja siellä musiikistakin tulee erityistä. Minulle Olavinlinna Oopperajuhlineen on kuitenkin aina ollut olemassa ja oikeastaan Oopperajuhlat ovat aina merkinneet minulle lähinnä vain sitä, että kaupunki täyttyy aina kerran vuodessa turisteista ja tuntuu kuin kaupunki olisi tavallista enemmän elossa, siksi heinäkuut ovat Savonlinnassa kovin erityisiä.

Minulle Savonlinna on kuitenkin aina erityinen, ihan jokaisena vuodenaikana, se on minun kotini ja se paikka, jonne voin palata rauhoittumaan, paikka, jossa minun on helpompi hengittää kuin missään muualla. Rakastan Savonlinnan uskomattoman kauniita metsiä ja rauhoittavia järviä, rakastan sitä, kuinka lapsuudenkotini takapihalta avautuu kaunis metsä ja sitä, että Savonlinnassa on aina järvi lähellä, missä tahansa olenkaan. Metsien ja järvien lisäksi rakastan myös sitä pikkukaupungin tunnelmaa, sitä, että tiedän nimeltä suurimman osan asuinalueeni koirista ja sitä, että kaupungin asukkaille yksi kevään tärkeimmistä asioista on se, että terassien lisäksi Lippakioski aukeaa. Tänä vuonna satamassa sijaitseva Lippakioski avautuikin jo pääsiäisenä ja on myönnettävä, että kävellessämme yhtenä huhtikuisena päivänä maailman rakkaimman kanssa Linnankatua pitkin Olavinlinnalle nauttimaan kevätpäivästä mietin itsekseni, kuinka minun on päästävä myöhemmin samana iltana Lipalle syömään lakritsijäätelöä. Sitä ennen minä kuitenkin tahdoin nähdä sinisen järven keskellä rauhallisena seisovan kivilinnan, joka on minusta edelleen aivan uskomattoman kaunis, vaikka olen nähnyt sen niin monesti, että voisi jollain tavalla kuvitella, että minä olisin jo täysin kyllästynyt siihen.

IMG_2045IMG_2076IMG_2052

Olavinlinnalle päästessämme minä huokaisin itsekseni sille, kuinka uskomattoman kauniilta kivilinna näytti iltapäivän auringonsäteiden loisteessa ja kuinka ihan kaikki sen ympärillä näytti heränneen henkiin pitkän talven jälkeen. Siitä ei tullut minulle mieleen Oopperajuhlat tai edes ne heinäkuisin saapuvat turistit vaan monet rakkaat muistot lapsuus- ja nuoruusvuosiltani, ne onnelliset hetket, kun lapsuusvuosinani pääsin vanhempieni kanssa kierrokselle Olavinlinnaan ja ne unohtumattomat kesäillat, jotka vietin ystävieni kanssa Riihisaaressa, aivan kivilinnan vieressä. Kävellessämme Olavinlinnalta Riihisaaren kautta keskustaan pysähdyimme laiturille katselemaan sinisenä loistavaa järveä ja museon laiturissa seisovia museolaivoja, niitä, jotka kiinnostivat minua aivan käsittämättömästi lapsuusvuosinani ja jotka ovat minusta edelleen kiinnostavia, juuri niin kiinnostavia, että viime kesänä minun oli päästävä katsomaan niitä sisältä. Se laituri on muuten yksi minun lempipaikoistani Savonlinnassa, siinä minulla oli muutama vuosi sitten tapana katsella auringonlaskuja asuessani Linnankadulla, katsella auringonlaskuja ja hetkittäin myös kirjoittaa, ihan vain hengittää.

Päästessämme viimein satamaan suuntasimme sille niin paljon puhutulle Lippakioskille, joka oli täynnä ihmisiä, jotka olivat kioskin avautumisesta selvästi yhtä innoissaan kuin minäkin ja jotka varmasti vielä kesän aikana palaavat sille samalla kioskille, kuten minäkin. Kioskilta päästyämme söimme ensimmäistä kertaa tänä keväänä jäätelöt satamassa ja pysähdyimme vielä Waahtoon nauttimaan kevätillan kauneudesta, oli nimittäin varmasti yksi huhtikuun kauneimmista illoista ja minä olin niin onnellinen kaikesta siitä, etten voinut kuin hymyillä loputtomasti. Palatessani myöhemmin sinä iltana lapsuudenkotiini mietin itsekseni, kuinka tahtoisin ehkä kuitenkin joskus tulevaisuudessa käydä katsomassa oopperaa Olavinlinnassa, tahtoisin kokea oopperan hienouden juuri siellä, enkä vain kuunnella Olavinlinnan viereisillä kallioilta, kuinka kivilinnan sisällä uskomattomat oopperalaulajat elävät musiikkia. Siinäkin on muuten tavallaan jotain hienoa, juuri siinä, että voi istua Olavinlinnan viereisillä kallioilla kauniina kesäiltana ja nauttia ystävien seuran lisäksi pikkukaupungin tunnelmasta, siitä, mikä on Savonlinnassa aivan erityinen oopperan kaikuessa taustalla.

IMG_2113IMG_2151

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.