KESÄKUUSSA PAPERI T SAI AIKAAN KYLMIÄ VÄREITÄ

Kesäkuu oli musiikin suhteen täynnä tunteiden ääripäitä, ilmeistyi musiikkia, joka sai kyyneleet silmäkulmiin varhain aamulla ja musiikkia, joka pakotti pysähtymään kesken kotimatkan, mutta kaiken sen uuden musiikin lisäksi oli myös sellaista musiikkia, joka sai minut hymyilemään vuosia sitten ja sai hymyilemään myös nyt kesäkuussa. Ensimmäisenä uudesta musiikista minun on mainittava Paperi T ja hänen toinen albuminsa Kaikki on hyvin, joka ilmestyi kesäkuun puolivälissä ja jota olin odottanut rehellisesti sanottuna siitä asti, kun artistin debyyttialbumi ilmestyi keväällä 2015 ja kuuntelin sitä niin paljon, että minä olisin todennäköisesti osannut jokaisen sanan vaikka unissani. Aiemmin keväällä ilmestyneet singlelohkaisut Kaikki on hyvin ja Paniikki saivat odottamaan albumia vielä suuremmalla mielenkiinnolla ja kun kesäkuun viidentenätoista kuuntelin albumia minun oli pysähdyttävä, sillä se oli ensimmäisestä biisistä lähtien niin hieno, etten minä oikeastaan voinut muutakaan. Keväällä 2015 ilmestynyt Malarian pelko oli silloin yksi vuoden hienoimmista albumeista ja esitteli jotain sellaista, mitä koko musiikkimaailma oli kaivannut jo kauan, mutta Kaikki on hyvin on jotain vielä mielenkiintoisempaa, jotain sellaista, mitä en tavallaan ollut osannut odottaa ja silti kuitenkin jotain, mikä tuntui heti tutulta, jotain, mistä vei mukanaan ensimmäisellä kuuntelukerralla, pakotti kuuntelemaan lisää.

Paperi T ei kuitenkaan ole muuttunut vieläkään radioystävälliseksi ja ne ainoat hittimateriaalia olevat biisit julkaistiin ennen albumin ilmestymistä, mutta se, ettei suurin osa albumin biiseistä ole välttämättä radioystävällisiä on puolestaan äärettömän hienoa. Kaikki on hyvin on hieno kokonaisuus ja tarjoaa kuuntelijalle matkan syvään itsetutkiskeluun, jota Paperi T on ilmeisesti harrastanut suhteellisen paljon kirjoittaessaan albumia, nimenomaan ne biisit, jotka eivät todella suurella todennäköisyydellä tule koskaan soimaan radiossa, tarjoavat jotain sellaista, mikä täytyy vain yksinkertaisesti itse kuulla. Kesäkuussa ne biisit ovat saaneet aikaan lukemattomia kylmiä väreitä ja kuljettaneet mukanaan tunteiden ääripäissä seistessäni bussipysäkillä iltapäivän auringonsäteiden lämmittäessä selkääni, enkä minä vieläkään, näiden lukemattomien kuuntelukertojen jälkeen ole saanut niistä tarpeekseni. Minusta tuntuu, että kyseisellä albumilla tulee olemaan minulle vielä kauan annettavaa, siitä nimittäin löytyy jokaisella kuuntelukerralla jotain uutta, jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin tavallaan kuullut tai ymmärtänyt, jotain sellaista, mikä saa pysähtymään taas kesken kotimatkan.

Kesäkuussa ilmestyi tämän aivan uskomattoman albumin lisäksi kuitenkin paljon muutakin musiikkia, sellaista, mikä vei mukanaan tunteiden ääripäissä ja sai kyyneleet silmäkulmiin, yksi niistä biiseistä on ihan ehdottomasti Sannin Sit ku mä oon vapaa ja jollain tavalla liian lähelle tulevat sanat vaikka mä en ehkä milloinkaan / pysty sitä sulle sanomaan / tänään päätin taas että nukutaan vikaa kertaa. Sanni on yksi niistä artisteista, jotka ovat onnistuneet kirjoittamaan biiseihinsä sen, mikä saa kyyneleet virtaamaan poskipäille yleisömeren keskellä ja siksi odotan sitä hetkeä, kun tämä ihana nainen nousee lavalle ensi viikolla Lutakonaukiolla, odotan tätä biisiä ja niin montaa muuta, niin kovin rakasta. Odotan myös sitä, että Ellinoora nousee värivalojen loisteeseen samoilla festareilla, sillä kesäkuun alussa julkaistu Bäng bäng typerä sydän vei mukanaan tunteiden ääripäissä yhtenä aamuna kävellessäni töihin ja niin monta kertaa sen jälkeenkin, että uskon sen saavan kyyneleet virtaamaan poskipäille myös yleisömeren keskellä. Muista kesäkuussa ilmestyneistä uskomattomista biiseistä minun on aivan ehdottomasti mainittava Salla-Marja Hätisen luotsaaman Mafia Honeyn Koira sekä Luukas Ojan Muijista, molemmat ovat tavallaan sellaisia biisejä, että ne on vain yksinkertaisesti kuunneltava, nimittäin kummastakaan ei puutu asennetta, sitä löytyy enemmän kuin tässä pystyisin sanoin kertomaan.

Yksi kesäkuun itselleni henkilökohtaisesti tärkeimmistä biiseistä oli Thirty Seconds To Marsin Rescue Me, joka sanoin rescue me from the demons in my mind / rescue me from the lovers in my life / rescue me from the demons in my mind / rescue me, rescue me, rescue me tunkeutui syvälle rintalastani alle tuntematta vähääkään armoa, siinä biisissä ja niissä sanoissa on jotain ihan käsittämättömän suurta, eikä biisin musiikkivideo kalpene biisille itselleen yhtään. Kesäkuussa kuuntelin paljon myös sellaista musiikkia, joka sai minut vuosia sitten hymyilemään niin suurta onnellisuutta, etteivät sanat riittäisi, musiikkia kuten Angus & Julia Stone, Lykke Li ja First Aid Kit. Kaikki tämä musiikki ja kovin paljon enemmän löytyy soittolistalta, jonka kokosin kesäkuun viimeisinä päivinä muistaakseni, miltä tämä kaunis kesäkuu kuulosti ja suosittelen myös sinua kuuntelemaan sen kaiken, pysähtymään hetkeksi ja rakastamaan sydämesi pohjasta.