Yhtenä iltana nukahdin siihen, kun ikkunalasin takana satoi kaatamalla vettä ja sadepisarat rummuttivat peltikattoa, se on ehdottomasti yksi rauhoittavimmista äänistä, joita tiedän ja siihen ääneen nukahtaminen on yksi niistä asioista, joita olen kaivannut asuessani kerrostalossa, toisessa kerroksessa sateen ropinaa ei kuule. Seuraavana aamuna minä heräsin auringonsäteisiin, jotka maalasivat raitoja vanhan huoneeni harmaaksi maalatulle seinälle, kuuntelin lintujen laulua ja istuin takapihan terassin reunalla katselemassa koiranpentujen leikkivän keskenään, sellaisia nämä minun päivänä ovat viimeisimmän viikon aikana olleet, mietin koiranpennun tarttuessa hampaillaan varpaaseeni. Niillä on uskomattoman terävät hampaat ja maailman kauneimmat silmät, sellaiset, jotka saisivat hymyilemään milloin tahansa, enkä ymmärrä, kuinka pystyn muutaman päivän päästä lähteä Jyväskylään tietäen, etten näe niitä kaikkia välttämättä enää koskaan.
Myöhemmin minä vietin rauhallisen iltapäivän itsekseni, keitin teetä ja istuin sitten keittiössä lukemassa Rupi Kaurin kaunista runokirjaa, jonka saapuminen kesti yllättävän kauan, kyseinen paketti seikkaili postissa puolitoista viikkoa ja lopulta se saapui Jyväskylän osoitteeseeni, vaikka olin tilannut sen tänne pikkukaupunkiin. Kuitenkin, sinä iltapäivänä Rupi Kaurin runokirja Milk and Honey oli viimein käsissäni ja olin yksinkertaisen rakastunut siihen, olin rakastunut kirjaan, joka on jaettu neljään eri osaan, the hurting, the loving, the breaking ja the healing. Niistä neljästä aiheesta ja niin paljosta muustakin kertovat runot osuivat jonnekin syvälle rintalastani alle, enkä yhtään ihmettele, miksi kyseinen kirja on saanut sosiaalisessa mediassa niin paljon rakkautta osakseen, Rupi Kaur on yksinkertaisesti aivan ihmeellinen ja hänen sanansa ovat ihmeellisiä, sellaisia, jotka sinä iltapäivänä saivat minut sanattomaksi, suosittelen ehdottomasti.
Lähetä kommentti