Tänään musiikki on kulkenut pitkin selkärankaani, kaivautunut kylkiluideni alle muistuttaakseen kauneudestaan ja piirtänyt rakkauttaan kalpealle iholleni sulkiessani hitaasti silmäni täydellisessä harmoniassa, kuljettanut mukanaan tunteiden ääripäissä saaden kirjoittamaan rikkinäisistä vaistoista ja kasaantunteesta tunnemassasta. Siitä loputtomasta turhautuneisuudesta, hauraista heijastuksista aamuöisin ja niistä sinun suunnattoman kauniista sanoistasi, jotka jäivät kaikumaan mustelmina iholleni. Musiikki on tuntunut jokaisessa hengenvedossani myös silloin, kun olen kadottanut todellisuuden viettäessäni aikaa akustisen kitarani kanssa, sen äärettömän rakkaan soittimen, joka matkusti luokseni viikko sitten täyttääkseen sydämeni aivan suunnattomalla onnellisuudella ja todistaakseen, etten koskaan kadottanut loputonta rakkauttani soittamista kohtaan. Vielä auringonlaskun vaihtuessa tummansiniseen samettiin olen hukkunut loputtomaan rakkauteeni ja kirjoittanut sitten yksinäisiä sanoja siitä, kuinka pitäisi muistaa hengittää.
Sillä sinä et pääty tähän pisteeseen, olet enemmän.
Lähetä kommentti