"Money For Nothing on kappale siitä kun on suu täynnä karkkia, moon
bootsit postissa mutta siltikään ei naurata. Se on moderni hehkutus
siitä, miten kaikki tarpeellinen on tässä" totesi Ville Malja vuosi sitten tammikuussa Lapkon julkaistessa kuudennen albuminsa ensimmäisen singlelohkaisun. Kylmänä tammikuisena yönä katselin lumisadetta ikkunalasin takana pikkukaupungin uinuessa harmoniassaan, pitelin käsissäni kaakaomukia vuorokauden vaihtuessa hitaasti seuraavaan ja kuullessani siinä samaisessa hetkessä Money For Nothing nimisen biisin ensimmäistä kertaa olin ainoastaan sanattomuutta, musiikin vetäessä
ensimmäisten sekuntien aikana kuuntelijaansa armottomasti turpaan ja
pakottaessa kyyneleet silmäkulmaan minä tavallaan uskoin lumisateen
muuttaneen ikkunalasin takana suuntaansa, niin uskomattoman vahvasti
musiikki keinutti mukanaan tunteiden ääripäissä.
Kävelin villasukat jalassa keittiöön hakemaan lisää kaakaota, kuuntelin hiljaisuuden kaikuvan pimeissä huoneissa ja palatessani katselemaan lumisadetta mietin, ettei mikään ollut aikoihin tunkeutunut yhtä suunnattomalla voimalla luuytimeeni. Money For Nothing oli yksinkertaisesti niin uskomattoman hieno musiikillinen taideteos, että minun oli unohduttava kuuntelemaan vielä tummansinisen tähtitaivaan vaihtuessa vähitellen auringonsäteisiin, lumihiutaleiden putoillessa varovaisesti olkapäilleni ja tunnettava sitten musiikin tarttuvan jokaiseen hengenvetooni, kun Ville Malja tuntui laulavan suoraan rauhattomaan sydämeeni, että kaikki on tässä. Viimeaikoina olen palannut siihen ajatukseen, kävellyt lumenvalkeaan verhoutuneilla kaduilla auringonsäteiden lämmittäessä selkärankaani ja hetkittäin pysähtynyt kuuntelemaan hiljaisuutta kivilinnan seisoessa rauhallisena aloillaan, sulkenut silmäni muistaakseni
Kävelin villasukat jalassa keittiöön hakemaan lisää kaakaota, kuuntelin hiljaisuuden kaikuvan pimeissä huoneissa ja palatessani katselemaan lumisadetta mietin, ettei mikään ollut aikoihin tunkeutunut yhtä suunnattomalla voimalla luuytimeeni. Money For Nothing oli yksinkertaisesti niin uskomattoman hieno musiikillinen taideteos, että minun oli unohduttava kuuntelemaan vielä tummansinisen tähtitaivaan vaihtuessa vähitellen auringonsäteisiin, lumihiutaleiden putoillessa varovaisesti olkapäilleni ja tunnettava sitten musiikin tarttuvan jokaiseen hengenvetooni, kun Ville Malja tuntui laulavan suoraan rauhattomaan sydämeeni, että kaikki on tässä. Viimeaikoina olen palannut siihen ajatukseen, kävellyt lumenvalkeaan verhoutuneilla kaduilla auringonsäteiden lämmittäessä selkärankaani ja hetkittäin pysähtynyt kuuntelemaan hiljaisuutta kivilinnan seisoessa rauhallisena aloillaan, sulkenut silmäni muistaakseni
kuinka kaikki on yksinkertaisesti tässä hetkessä,
minä olen vain unohtanut pysähtyä kuuntelemaan
ja unohtanut olla tyytyväinen.
Minä olen unohtanut, kuinka juuri tässä nimenomaisessa hetkessä minulla on tavallaan kaikki tarpeellinen ja kuinka en tarvitse mitään enemmän ollakseni äärettömän onnellinen, minulla on tässä hetkessä kaikki se, mitä tulen koskaan tarvitsemaan. Unohtanut, ettei minun tarvitse omistaa mitään enemmän, olla mitään enemmän tai saavuttaa mitään enemmän, minun ei tarvitse ostaa itselleni uutta älypuhelinta tai muuttaa takaisin sinne, missä raitiovaunut kolisevat ohitseni siinä iltapäivän pahimmassa ruuhkassa ja vastaantulijat juoksevat ehtiäkseen seuraavaan metroon. Kaikki on yksinkertaisesti tässä ja nimenomaan siksi Ville Maljan laulaessa korvaani you pay money for nothing / but there's freedom for free olen pysähtynyt kuuntelemaan, katsellut auringonlaskun verhoavan pikkukaupunkia vähitellen vaaleanpunaiseen ja hymyillyt vaaleahiuksiselle pikkutytölle kylmyyden tarttuessa sormenpäihin.
Sillä nimenomaan tässä hetkessä kaikki on äärimmäisen hyvin,
tässä hetkessä sinäkään et tarvitse enää mitään enemmän.
Olet vain unohtanut sen.
Sillä nimenomaan tässä hetkessä kaikki on äärimmäisen hyvin,
tässä hetkessä sinäkään et tarvitse enää mitään enemmän.
Olet vain unohtanut sen.
Lähetä kommentti