Oli viikonloppu, kun löysin itseni tuntemattoman kaupungin kadunkulmilta miettimästä itseäni ja sitä, että samaisen tähtitaivaan voisin olla uskomattoman onnellinen. Oli viikonloppu, kun istuin sängyn reunalla kuuntelemassa rakasta musiikkia, kerroin pelkääväni enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, enää en uskaltaisi hypätä keinusta päästäkseni mahdollisimman kauas etkä sinä hyppäisi enää yhdenkään talon katolta, oli viikonloppu, kun katsoin silmiin tietäen olevani yksinkertaisesti turvassa. Oli viikonloppu, kun nukahdin viereen näkemään unta valtamerien salaisuuksista ja heräsin auringonnousuun hengittäessäsi rauhallisesti vieressäni, istuin lattialla soittamassa vanhaa akustista kitaraani ja sanoin opettelevani soittamaan sen kohdan, josta sinä pidät. Lumisateessa tupakansavu tarttui takkuisiin hiuksiini, tuntematon kaupunki ympärilläni tuntui hetkittäin kodilta ja kun aamuyön viimeisinä tunteina istuttiin hiljaisuudessa ymmärsin, kuinka suunnattomasti rakastan jokaista virhettäsi ja jokaista harkitsematonta lausettasi.
Jokaista hengenvetoasi.
Lähetä kommentti