Marraskuussa olen istunut takkatulen ääressä kuuntelemassa hiljaisuutta, kävellyt aamuisin lumenvalkeaan pukeutuneessa metsässä ja palattuani tänne, missä raitiovaunut kolisevat ohitseni, hukkunut värivalojen loisteessa uskomattoman hienoon musiikkiin. Olen juonut vaniljateetä, kirjoittanut runomuotoista tekstiä äärettömän suuresta rakkaudesta ja unohtunut öisin kuuntelemaan musiikkia, joka on saanut sydämeni hetkittäin muuttamaan rytmiään ja koko maailman pysähtymään aloilleen, mutta tänään olen koonnut teille marraskuun soittolistan: soittolistan musiikista, jota olen unohtunut kuuntelemaan kaupungin ympärilläni nukahtaessa marraskuun kylmyyteen ja rakastanut jokaisella hengenvedollani, rakastanut uskomattoman paljon. Suurimmat musiikkirakkauteni Lapko, Rubik ja Von Hertzen Brothers ovat marraskuun aikana kuulostaneet niin uskomattoman täydelliseltä, että kävellessäni rautatieasemalle vesisateen piiskatessa kasvojani olen halunnut tanssia jokaisen askeleeni, huutaa onnellisuuttani vastaantulijoiden kasvoille ja maalata rakkauttani rautatieaseman seiniin, mutta samanlaisen tunteen on saanut aikaan myös äärettömän ihana Ellie Goulding, jonka Ilosaarirockin keikka oli yksi parhaista kuluneen vuoden aikana näkemistäni.
Lisäksi soittolistalta löytyy uutta Foo Fightersiä ja esimerkiksi Biffy Clyroa, joka on erityisesti tänään kävellessäni harmaaseen verhoutuneilla kaduilla kuulostanut niin äärimmäisen hienolta, ettei oikeastaan ole haitannut tämä harmaaseen pukeutunut kaupunki tai sekään, että lähijunat myöhästelivät tapansa mukaisesti. Huomenna äänestetään tasa-arvoisesta avioliittolaista, pikkusiskoni tulee ystävänsä kanssa viihdyttämään minua kokonaiseksi viikonlopuksi ja menemme kirkkoon kuuntelemaan kaunista musiikkia, mutta ensin ajattelin nähdä unta rakastamisesta: ehkä huomenna ollaan lähempänä sitä, että rakkaus on sallittua kaikille.
Lähetä kommentti