Heräsin tänäaamuna uskomattoman suuresta rakkaudesta, yötaivaan
kirkkaimmista tähdistä jossain pilvenpiirtäjien yläpuolella ja
hymyilin typerästi auringonsäteille harmaiden ikkunaverhojen lävitse: haaveilin rakastuvani vastaantulijaan rautatieaseman kiireessä, käveleväni auringonlaskuissa kertoen rakkaustarinoita ja matkustavani keskellä yötä kuiskailemaan kauniita sanoja. Minä en kuitenkaan osaisi, sillä kirjoitan rakkaustarinoita vain musiikille ja tänään aion hukkua värivalojen loisteeseen suurimman
musiikkirakkauden noustessa lavalle kevään ainoalla kotimaamme keikallaan, huutaa ääneni käheäksi maailman
hienoimmista sanoista ja nostaa käteni ilmaan pelkästä onnellisuudesta. Rakastaa enemmän kuin koskaan ja olla olemassa vain sitä hetkeä varten, tänään kerron rakkaustarinoita musiikin äärettömästä kauneudesta.
Von Hertzen Brothers on kieltämättä elämäni suurin rakkaus, voisin kirjoittaa tuhansittain keskeneräisiä rakkaustarinoita ja hukkua kerta toisensa jälkeen
täydellisyyteen värivalojen loisteessa kyllästymättä koskaan. Antaa
musiikin särkeä sydämen tuhansiksi palasiksi, huutaa ääneni käheäksi kaikesta siitä täydellisyydestä ja hymyillä sitten
kyyneleet silmäkulmissa, kun sanat eivät riitä kuvailemaan onnellisuuden
määrää: kirjoittaa rakkaustarinoita sointuina selkärangan jokaiseen nikamaan, vaikka tälle tunteelle ei löydy ensimmäistäkään sanaa.
Lähetä kommentti