

Soittolista siltä päivältä, kun istuin vanhan hirsitalon varjossa tuulenhenkäysten jatkaessa tarinaansa
onnellisuuttaan hehkuvista vaimoista, varhaisista aamuista ennen
auringonnousua kylmyyden tarttuessa sormenpäihin ja tallirenkien
valjastaessa
suomenhevosia. haaveilen nukahtavani hirsitalon lämpöön, näkeväni ikkunalasin takana ketun ja hymyileväni
itsekseni kaikelle sille suunnattomalla onnellisuudelle, kun kevään
ensimmäiset muuttolinnut saapuisivat valtamerten toiselta puolen. Soittolista siltä päivältä, kun pakahduin suunnattomasta onnellisuudesta ja hymyilin vastaantulijoille kävellessäni kotiin iltahämärässä: uskomattoman suurta musiikkirakkautta, aina ensimmäisestä hengenvedosta viimeiseen ja valtamerten toiselta puolen pikkukaupunkiin kolmensadan kilometrin päässä täältä.
Lähetä kommentti