
Kirjoitin viime viikolla suuntaavani pikkusiskoni kanssa Tavastialle ottamaan selvää siitä, miksi Juha Tapion keikoilla on tapana olla loppuunmyytyjä. Seisoessani eturivissä sinisten värivalojen loisteessa vastausta kysymykseen ei tarvinnut miettiä kahteen kertaan, ensimmäisestä sekunnista viimeiseen olin äärettömän suurta rakkautta jokaisella hengenvedollani ja kyyneleet silmäkulmassa huusin ääntäni käheäksi, joten sellaista ei oikeastaan tarvitse miettiä: Juha Tapion keikoilla on tapana olla loppuunmyytyjä nimenomaan siksi, ettei eturivissä värivalojen loisteessa millään muulla ole minkäänlaista merkitystä kuin musiikilla. Juha Tapiossa on jotain äärettömän liikuttavaa, laulaessamme yleisömeren kanssa kuorona onnittelulaulun miehen silmäkulmissa onnellisuutta ja kun myöhemmin kävelimme rautatieasemalle tummansinisen taivaan alla, ymmärsin elämästä jotain tärkeää.
Muistakaa rakastaa.
Lähetä kommentti