Sunnuntaiaamuisin keskustassa rauhallista kävellessäni auringonsätein maalatuilla kaduilla, olet kauneimmissa muistoissani sivuroolissa ja kätkeydyt hiljaisuuteen vastaantulijoiden katsoessa syvälle silmiin. Surusilmäinen taivaankappale öisellä tähtitaivaalla, auringonsäteiden loisteessa vaivut hiljaisuuteen ja tahtoisin näyttää sinulle, kuinka raitiovaunuissa muitakin yksinäisyyttään kuiskailevia surusilmäisiä taivaankappaleita ja rautatieasemalla tähtikarttoihin eksyneitä matkustajia. Aamun ensimmäisten vastaantulijoiden noustessa raitiovaunuun kertoisin, kuinka sinunlaisiasi surusilmäisyyden taakse piiloutuvia vastaantulijoita löytyy jokaiselta kadunkulmalta auringonsäteiden maalatessa maailmaa lämmöllään helmikuun ensimmäisinä päivinä,
mutta minulle sinä olet ainutlaatuinen.
Lähetä kommentti