somewhere in the middle

Yhtenä iltana lumisade verhosi maailman lumenvalkeaan ja tuuliainen heitteli puiden latvoja, kun ajettiin pimeätä hiekkatietä seitsemän kilometrin päähän vaaleansinisestä puutalosta, keltaiseen puutaloon järven rannalle. Lumisateen piiskatessa ikkunalasia metsä ympärillämme tuntui uskomattoman voimakkaalta, katsoin hiekkatien katoavan pimeyteen ja lopulta istuin katselemassa takkatulen rauhallista tanssia, sydämessä suunnatonta hiljaisuutta: tunsin kivenlohkareiden rintalastan alla murtuvan ja juuri ennen nukahtamista kuuntelin puutalon kuiskailevan tarinoitaa, muistoina lapsuuden kauneimmilta talviöiltä ja takkatulen lämmöstä niinä talvipäivinä, kun käytiin hiihtämässä jäätiellä.

Muistoina rakkaimmista hetkistä, kun käveltiin pimeässä portaikossa päästäksemme yläkertaan nukkumaan ja herättiin aamuisin paistamaan lettuja. Niitä hetkiä en vaihtaisi mihinkään, mietin aamulla kävellessäni lumenvalken maiseman äärettömässä kauneudessa ja rakastin elämääni jokaisella hengenvedollani, vaikka pakkanen pisteli sormenpäitäni ja sai poskipäät hehkumaan punaisena, sillä minä olin äärimmäisen vahvasti elossa: kävelin katsomaan hevosia jossain kauempana, istuin lumihangessa valokuvaamassa kahta uskomattoman innostunutta karvakuonoa ja paistoin makkaraa nuotiolla, sellaista on olla elossa.

what if i'm a siren singing gentlemen to sleep

 Jos olisin vuodenaika, olisin syksy.

Jos olisin kuukausi, olisin lokakuu,

joka kuljettaa syysmyrskyt luoksesi

sinne missä joet muuttavat suuntaansa  

ja kaatosateet piiskaavat kasvojasi.   

 

Jos olisin väri, olisin tummansininen. 

Jos olisin kellonaika, olisin 01:33.

Jos olisin laulu, olisin Somewhere in the Middle,

ehkä hienointa Von Hertzen Brothersia koskaan.

Jos olisin ääni, olisin kauneinta hiljaisuutta,

joka sitten rikkoutuisi raitiovaunun kolinaan

    tai hukkuisi iltapäiväruuhkaan
   jossain rautatieaseman kiireessä.

  

Jos olisin ilmansuunta, olisin pohjoinen.

Jos olisin taivaankappale, olisin kuu.

Jos olisin puu, olisin vaahtera.

Jos olisin soitin, olisin viulu,

   soittotaidottoman käsissä ruma,

   mutta sinun käsissäsi kauneutta.

Jos olisin alkuaine, olisin happi,

jota sinä tarvitset hengittääksesi.

Jos olisin säätila, olisin lumimyrsky,

joka armottomasti katkaisee sähköt.

Jos olisin tunne, olisin onnellisuus.

Jos olisin rakennus, minut hylättäisiin,

jätettäisiin luonnon armottomuuteen,

mutta pitäisin siitä  

kuuntelisin hiljaa,  

hymyilisin.   

Jos olisin oppiaine, olisin psykologia.

Jos olisin kynä, kirjoittaisin kirjan sinusta.

Jos olisin elokuva, en olisi romanttinen komedia 

mutta ehkä sitten kuitenkin jotain Tim Burtonia.

Jos olisin kukka, olisin lilium speciosum - orkidealilja.

Jos olisin luonteenpiirre, olisin ailahtelevaisuus.

Jos olisin eläin, olisin susi,

   yksinäinen laumaeläin.

Jos olisin musiikkia, olisin täynnä riitasointuja.

Jos olisin kirjain, olisin x.

infinity x infinity

Sanojen hard to notice gleaming from the sky / when you're staring at the cracks kaikuessa mielessäni vielä nukahtaessani mietin, kuinka uskomattoman paljon vuodenajat vaikuttaa musiikkimakuuni tai eivät välttämättä musiikkimakuuni, mutta siihen, millaista musiikkia tulee kuunneltua eniten. Maailman verhoutuessa lumenvalkeaan kuulokkeissa musiikki vaihtuu Ben Howardista kaikkeen siihen, mitä kuuntelin maailman kaatuessa niskaani vuosien takaisina talviöinä: kaikkeen siihen, mitä rakastin aikoinaan päättömästi ja hengitin jokaisella hengenvedollani. Kaikkeen siihen, mitä rakastan edelleen ja siitä suunnattomasta rakkaudestani musiikkia kohtaan päätin, että muistelen rakkauttani soittolistan verran.

Soittolistan aloittava The Used oli aikoinaan itselleni ehdottomasti rakkain yhtye ja ääretöntä rakkauttani on edelleen uskomattoman vaikeaa kuvailla keskeneräisin lausein, mutta tämän yhtyeen musiikin kanssa löysin onnellisuuden lumenvalkeaan verhoutuneilta kaduilta, kun kaupunki ympärilläni nukkui. Tämän yhtyeen musiikin kanssa taistelin itseäni vastaan ja kirjoitin katkeruutta kuiskailevia lauseita, mutta katkeruuteen hukkuvaa elämääni sai musiikillaan värittää myös esimerkiksi A Day To Remember, Escape the Fate ja Dead by April, joista jälkimmäisen kanssa oikeasti juoksin pimeyteen verhoutuneilla kadunkulmilla ja olin hukkua omaan toivottomuuteeni, vaikka hiukseni eivät olleetkaan enää mustat. Sanat "hard to notice what is passing by with eyes lowered" kuuluvat yhtyeelle nimeltä AFI ja kyseinen yhtye on kieltämättä itselleni henkilökohtaisesti uskomattoman merkityksellinen, ilman kyseistä yhtyettä en välttämättä koskaan olisi päätynyt kuuntelemaan musiikkia, jota kuuntelen tänään. En välttämättä koskaan olisi päätynyt kuuntelemaan kahta uskomattoman suurta musiikkirakkautani nimeltä Lapko ja Disco Ensemble, jotka soittivat itsensä sydämeeni vuosien takaisina talviöinä jäädäkseen ikuisesti.

Luonnollisesti soittolistalta löytyy myös sitä suhteellisen uutta musiikkia. A Skylit Drive tuli elämääni, kun vuosia sitten kysyin eräältä ystävältäni musiikkiehdotuksia ja itseasiassa kyseisen yhtyeen uusimmalla albumilla on erittäin paljon osuutta siihen, että syyskuussa aloin kuuntelemaan taas raskaampaa musiikkia. Kuitenkin, soittolistalta löytyy musiikkia yhtyeen viime vuonna ilmestyneeltä albumilta ja suosittelen tutustumaan kyseiseen albumiin tarkemmin, se on nimittäin muutaman kuuntelukerran jälkeen uskomattoman hieno. Suosittelen tutustumaan myös yhtyeen nimeltä Hands Like Houses uusimpaan albumiin ja lokakuussa ilmestyneeseen Bring Me The Horizonin uusimpaan raitaan, oikeastaan suosittelen tutustumaan jokaiseen tämän soittolistan raitaan. Tämä soittolista sisältää uskomattoman suurta rakkautta, valtamerten verran määrittelemätöntä tunnemassaa ja suoranaista vihaa, näitä en vaihtaisi mihinkään.