Oma pieni karvakuonomme, Cesamen Everything I Wanted eli tuttavallisemmin Valo, täytti viime viikolla kolme vuotta ja kävellessäni yhtenä iltana sen kanssa aivan kahdestaan omenatarhassa kuin huomaamattani unohduin miettimään sitä kolmen vuoden takaista kaunista heinäkuista päivää, kun ajoimme ensimmäistä kertaa pienen karvakuonomme kanssa kotiin rakkaasta pikkukaupungista. Valosta oli tullut juuri osa meidän perhettämme ja katselin sen nukkuvan takapenkillä vieressäni omassa pienessä pedissään, se oli aivan rauhallinen ja kyyneleet tarttuivat silmäkulmiini siitä valtavasta onnesta, joka tuntui jokaisessa hengenvedossani. Pysähdyimme matkan aikana Juvalla ja katsellessamme meidän oman pienen karvakuonomme ihmettelevän kaikkea ympärillään illan lempeiden auringonsäteiden loisteessa, siinä hetkessä oli jotain, mitä en tule varmasti koskaan unohtamaan.
Sinä iltana nukahdin pienen karvakuonon kanssa entisen kotimme olohuoneen lattialle. Pieni karvakuono nukkui aivan minun vieressäni koko yön ja herätessämme aamulla auringonsäteisiin kävelimme yhdessä ihmettelemään lähimaisemia, sinisen taivaan alla kimmeltävää Jyväsjärveä ja Kuokkalan sillalla vilkkaana käyvää liikennettä, se kaikki oli pienelle karvakuonolle uutta ja ihmeellistä. Ensimmäinen viikko pienen karvakuonomme kanssa oli ihmeellinen, nukuimme ensimmäiset yöt kahdestaan olohuoneen lattialla, eikä pieni karvakuono olisi malttanut nukkua lainkaan, tarttui keskellä yötä hampaillaan letitettyihin hiuksiini ja pyysi kanssaan leikkimään. Päivisin kävimme ihmettelemässä sen uusia lähimaisemia, opettelimme yhdessä uutta elämäämme ja päivä päivältä siitä pienestä karvakuonosta tuli meille yhä rakkaampi perheenjäsen, jonka kanssa ajoimme viikon päätteeksi mökille nauttimaan loputtomasta rauhasta ja metsien huminasta ympärillämme, siitä erityisen rakkaasta paikasta.
Siitä ensimmäisestä ihmeellisestä viikosta on pian tullut kuluneeksi kolme kokonaista vuotta ja näiden kolmen vuoden aikana pienestä karvakuonosta on tullut niin erottamaton osa meidän pientä perhettämme, että tuntui sydäntäraastavalta, kun se pieni karvakuonomme lähti viime lauantaina hetkeksi vanhempiemme luokse hoitoon rakkaaseen pikkukaupunkiin. Jos kaikki menee hyvin, tavatessamme seuraavan kerran pienen karvakuonomme kanssa, perheeseemme on syntynyt pieni ihme ja Valosta on tullut isoveli sille pienelle ihmeelle, jonka syntymän se on varmasti aistinut lähestyvän jo pidemmän aikaa. Meillä on edessämme ihmeellisiä aikoja, niin ihmeellisiä, ettei sitä oikein vieläkään pysty kunnolla ymmärtämään, vaikka ne ajat voivat olla edessämme jo huomenna.
Lähetä kommentti