En ole tavallaan koskaan osannut ajatellut vuotta niin, että se alkaisi tammikuusta ja loppuisi joulukuuhun, en ole osannut, vaikka tiedän sen menevän niin. Minulle tammikuu ei ole koskaan tuntunut minkään uuden alulta, mutta sen sijaan syksy on lapsuusvuosistani saakka tuntunut aina jonkin uuden alulta tai ehkä etenkin silloin, lapsuusvuosinani syksy tuntui aina siltä. Luulen, että se johtui koulun ja uuden lukuvuoden alkamisesta, siitä, että siirryttiin neljänneltä luokalta viidennelle tai kuudennelta seitsemännelle. Siksi minä olen ajatellut vuoden aina niin, että se alkaa niistä syksyn ensimmäisistä päivistä ja kevään saapuessa alkaa kulkea kohti loppuaan, olen ajatellut, että kesä on kuin vuoden viimeinen kaunis tanssi, lyhyt hetki ennen seuraavan vuoden alkua.
Muistan yhä edelleen, miltä tuntui kävellä syksyn ensimmäisinä koulupäivinä
kouluun, nähdä pitkän kesäloman jälkeen kaikki koulukaverit ja vaihtaa
kuulumisia korkeiden mäntyjen varjossa, männyn neulasten tuoksu vie minut edelleen niihin hetkiin, vuosia sitten puretun vanhan koulun pihaan. Lapsuusvuosinani uuden lukuvuoden alkaminen tuntui aina uudelta alulta, kaikki alkoi tavallaan kuin alusta, oli lukuvuoden ensimmäiset oppitunnit, uudet koulukirjat ja uusia asioita, joista en tiennyt vielä mitään. Iltapäivisin ilmassa tuoksui syksy kävellessäni koulupäivän jälkeen kotiin ja minusta tuntui kuin kaikki olisi vielä edessä, kuin mitä vain voisi tapahtua, olihan vuosi juuri alkanut alusta ja kevään myötä lähestyvä vuoden loppu oli vielä kaukana, kaikki oli vasta alussa.
Aikuisvuosinani syksyt eivät ole enää tuntuneet samalla tavalla uuden alulta kuin ne tuntuivat lapsuudessani, mutta huomaan kuitenkin ajattelevani aina syksyisin, että tämä voisi olla uusi alku minulle. Ajatus löytää minut aina syksyn ensimmäisinä hetkinä, silloin, kun ilmassa tuoksuu vasta aavistus syksystä ja ensimmäiset ruskaan verhoutuneet lehdet tanssivat tuulessa. En enää aloita uutta lukuvuotta koulussa, mutta syksy voisi silti olla uusi alku minulle, uusi mahdollisuus olla parempi itselleni ja itseäni varten, kuunnella itseäni enemmän ja tehdä enemmän niitä asioita, jotka saavat minut voimaan paremmin. Luulen, että juuri niiden asioiden äärelle minun on tänä syksynä pysähdyttävä, annettava itselleni tavallaan uusi alku ja pidettävä itsestäni parempaa huolta.
Tästä syksystä tulee kaunis, uusi alku jollekin, minulla on siitä vahva tunne.
Lähetä kommentti