30. marraskuuta 2021

YHTENÄ AAMUNA MAISEMA VERHOUTUI LUMIHUNTUUN

IMG_3410IMG_3536IMG_3454

 

Matkustimme yhtenä kovin myöhäisenä iltana rakkaaseen pikkukaupunkiin, katselin pimeyteen verhoutuneiden maisemien vaihtuvan ikkunalasin takana auton kiitäessä eteenpäin ja kurkistin aina hetkittäin taaksemme, pieni karvakuono nukkui melkein koko matkan, mikä onni, sillä niin sen on ehkä kaikista helpoin matkustaa. Matkat pikkukaupunkiin ovat sillekin raskaita, mutta en minä siltikään vaihtaisi niitä matkoja mihinkään, en vaihtaisi rakasta pikkukaupunkia, mietin katsellessani pikkukaupungin valoja päästessämme lopulta perille, en vaihtaisi, niin valtavan tärkeä se pikkukaupunki muistoineen minulle kuitenkin on. Vietimme neljä päivää pikkukaupungin rauhassa, kävelimme takapihalta avautuvassa metsässä kuunnellen puiden huminaa ympärillämme ja istuimme iltaisin olohuoneessa takkatulen lämmössä, pieni karvakuono nautti jokaisesta hetkestä neljän kaverinsa kanssa, juoksi ympäri aidattua pihaa osana laumaa kuin viimeistä päivää ja minä olin onnellinen siitä, että neljä rakasta belgianpaimenkoiraa ottivat pienen ja kovin villin karvakuonon niin hienosti osaksi laumaansa taas kerran.

 

Yhtenä aamuna rakas maisema oli verhoutunut kauniiseen lumihuntuun, kävelimme äitini ja koiriemme kanssa takapihalta avautuvassa metsässä ja minä hymyilin itsekseni, kuinka suunnattomasti minä olin odottanut lunta niinä harmaina päivinä, kun viima oli piiskannut kasvojani. Sinä aamuna maisema verhoutui lumihuntuun, enkä minä olisi voinut olla siitä yhtään onnellisempi, hymyilin typerästi kävellessäni pitkin tuttuja metsäpolkuja ja pysähtyessäni aina hetkittäin ihastelemaan lumivalkoista maisemaa, pihlajan oksille jäätyneitä pihlajanmarjoja ja auringonsäteitä, jotka yrittivät varovaisesti murtautua pilviverhon lävitse. Se oli aivan ehdottomasti yksi marraskuun kauneimmista aamuista, mietin matkustaessamme myöhään isänpäivän iltana takaisin Jyväskylään ja kuunnellessamme vuosien takaista musiikkia, se oli yksi marraskuun kauneimmista aamuista ja jo ennen kuin pääsimme perille, minulla oli ikävä pikkukaupunkia, sitä rintalastan alla tuntuvaa rauhaa ja takapihan metsää.


IMG_3414IMG_3511

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.