MIKÄ ON TEHNYT MINUT ONNELLISEKSI VIIMEAIKOINA?

 

Tänä vuonna syksy oli aivan taianomaisen kaunis ja tänään, kun maisema ikkunalasin takana verhoutuu jälleen harmaaseen ja sadepisarat putoavat armottomasti mustaan asfalttiin, minä tahdon kirjoittaa asioista, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi viime aikoina, asioista, jotka ovat saaneet hymyilmään pimeinä iltoina ja tanssimaan askeleeni kylminä syysaamuina, kun pakkanen pistelee poskipäitäni. Minusta tuntuu, että niistä asioista pitäisi kirjoittaa enemmän ja useammin, niihin asioihin pitäisi keskittyä varsinkin juuri nyt, kun se maisema verhoutuu harman lukemattomiin sävyihin, syyssateet piiskaavat kasvoja ja pimeys saapuu päivä päivältä aikaisemmin.

x Ruskaan verhoutunut luonto. Minusta tuntuu, että luonto verhoutui ruskaan tänä vuonna aikaisemmin kuin se on pukeutunut edellisinä vuosina ja olen äärettömän onnellinen siitä, että päätimme aikaistaa mökille lähtemistä melkein kahdella viikolla, lokakuun puolivälissä olisi ollut ruskan suhteen jo myöhäistä. Tänä vuonna ruska oli uskomattoman kaunis ja nautin suunnattomasti jokaisesta hetkestä, jonka sain viettää ruskaan verhoutuneiden metsien keskellä satojen kilometrien päässä kotoa, siinä erityisessä ja aivan äärimmäisen rakkaassa paikassa.

 

x Mökkisauna, rauha ja pimeyteen verhoutunut maisema. Rakastan saunomista aivan valtavasti, mutta mikään sauna ei ole mitään verrattuna mökin puulämmitteiseen saunaan ja siihen valtameren kokoiseen rauhaan, joka valtaa sydämeni kuunnellessani liekkien tanssivan tulipesässä ja katsellessani, kuinka rakas maisema verhoutuu pimeyteen huuruisen ikkunalasin takana. Siellä metsien keskellä pimeys on niin syvää, että seistessäni kuistilla saunan jälkeen pyyhkeeseen kääriytyneenä minä en nähnyt pihakoivujen takana siintävää järveä, kylmät väreet juoksivat minun kalpealla ihollani ja jossain syvällä rintalastani alla asui rauha, valtameren kokoinen rauha.

 

 

x Sateiset illat, kun voi iltalenkin jälkeen lämmittää glögiä. Ruska vaihtui aivan kuin huomaamattani harmaan sävyihin ja sateisiin iltoihin, mutta jostain tuntemattomasta syystä olen alkanut vähitellen rakastaa myös sitä harmautta, niitä sellaisia iltoja, kun olen kävellyt keltaiseen sadetakkiin puetun karvakuonon kanssa pimeyteen verhoutuneita katuja sateen piiskatessa kasvojani ja palannut kotiin, lämmittänyt itselleni glögiä ja kietoutunut lämpimään neuleeseen. Niissä illoissa on ollut jotain erityistä, jotain valtavan rauhoittavaa ja siksi ne kai ovat tehneet minut kerta toisensa jälkeen niin kovin onnelliseksi, vaikka kylmyys on tuntunut selkäytimessäni asti.

x Musiikki, yksinkertaisesti musiikki. Se tapahtuu aina syksyisin, musiikki palaa luokseni kuin vanha ystävä ja kuljettaa mukanaan tunteiden ääripäissä, kietoo turvalliseen syleilyynsä ja kuin huomaamattani saa tanssimaan askeleeni pimeillä kaduilla. Ihan erityisesti minun on tänään mainittava Billie Eilishin Happier Than Ever, joka on soinut kuulokkeissani aivan luvattoman paljon heinäkuun lopusta asti ja saanut minut unohtamaan hetkittäin koko tämän maailman ympärilläni, se on minulle äärettömän rakas albumi ja no, aivan uskomattoman hieno.

 

x Joulun lähestyminen. Joulu on ollut minulle aina ehdottomasti se vuoden rakkain juhla, se on ollut sitä aivan lapsuusvuosistani asti ja edelleen, aina joulun lähestyessä minun mieleni palaa niihin lapsuusvuosien jouluihin ja kaikkeen siihen taianomaisuuteen. Vaikka joulut eivät ole enää samanlaisia kuin ne olivat lapsuusvuosinani, vuosi toisensa jälkeen odotan joulua enemmän kuin mitään muuta juhlaa ja tänä vuonna kaivoin joulukoristeet varastosta aikaisemmin kuin koskaan aiemmin. Lokakuun viimeisenä perjantaina koristelin joulukuusen ja siitä päivästä lähtien olen lisännyt joulukoristeita ympäri rakasta kotiamme, kuunnellut joulumusiikkia ja odottanut lumisadetta, eikä mikään ole tehnyt minua yhtä onnelliseksi näinä päivinä, kun maisema verhoutuu harmaaseen.