Kesäkuun ensimmäisenä päivänä ajoimme töiden jälkeen käymään Sulkavalla, oli uskomattoman kaunis päivä ja istuessamme Sulkavan keskustassa syömässä jäätelöä sinisen taivaan alla nauroimme, kuinka olimme alkaneet sen mökillä viettämämme viikon aikana tottua siihen pikkukaupungin rauhallisuuteen. Matkalla takaisin mökille pysähdyimme katsomaan Telataipaleen kanavaa, jonka Kenraali Suvorov rakennutti 1700-luvun lopussa ja joka yhdistää lännessä sijaitsevan Lepistönveden idässä sijaitsevaan
Siikaveteen. Minä olen katsellut kanavaa aivan lukemattomia kertoja ajaessamme siitä ohitse ja muistan, kuinka aina lapsuusvuosinani pysähdyimme läheiseen kahvilaan jäätelölle kesäisin, mutta kertaakaan en silti muista käyneeni katsomassa kanavaa sen lähempää, en, vaikka se on minusta aina näyttänyt erityisen kauniilta ja olen miettinyt monesti, että pitäisi pysähtyä siihen.
Aivan äärettömän kaunis se oli sinäkin päivänä ja istuessani hetkeksi laiturille katselemaan sinisenä loistavalle järvelle hymyilin itsekseni, kuinka sellaisina päivinä minä rakastan kesää ihan valtavasti, rakastan sitä kesän tuoksua ilmassa ja lämmintä tuulta kasvoillani, sitä, kuinka tuuli tarttuu kukkamekkoni helmaan kävellessäni voikukkien peittämällä nurmella. Palatessamme takaisin mökille teimme ruokaa muurikalla ja lämmitimme vielä kerran saunan, istuimme saunan lämmössä kaikessa rauhassa ja katselimme pyyhkeisiin kietoutuneina kuistilta, kuinka auringonlasku maalasi taivaan vaaleanpunaisella. Onneksi pääsemme heinäkuussa takaisin tänne, mietin juuri ennen nukahtamista ja kuuntelin keittiöstä kantautuvaa jääkaapin hurinaa, onneksi pääsemme takaisin.
Lähetä kommentti