Kirjoitin viimeksi joulukuun puolivälissä niistä asioista, jotka olivat tehneet minut ihan äärettömän onnelliseksi ja saaneet sydämeni muuttamaan rytmiään aikaisina aamuina, niistä asioista, jotka olivat saaneet hymyilemään illan hämärässä. Niiden asioiden äärelle pysähtyminen ja niistä kirjoittaminen ovat olleet vuosien ajan minulle tärkeitä asioita ja siksi minusta onkin ollut tänään jotenkin erityisen ihanaa pysähtyä ensimmäistä kertaa tänä vuonna niiden asioiden äärelle, niiden asioiden, jotka ovat tehneet minut nyt alkuvuonna kovin onnelliseksi. Se on ollut niin ihanaa, että tahdon kertoa teille nyt osan niistä asioista, jotka ovat saaneet sydämeni muuttamaan rytmiään aikaisena aamuna ja silmäni hymyilemään myöhään illalla, asioista, jotka ovat saaneet nauramaan.
Alkuvuonna minut on tehnyt onnelliseksi..
x Vähitellen kevääseen heräilevä maisema. Minä en ole oikeastaan koskaan rakastanut kevättä, en ole koskaan rakastanut kevään hetkittäin jopa väkivaltaisen kirkasta valoa, lumen alta paljastuneita mutaisia metsäpolkuja tai eteiseen kenkien pohjissa kantautuvaa hiekkaa, mutta tänä vuonna olen rakastanut kaikkea sitä niin, että se on tuntunut jossain syvällä rintalastani alla. Olen rakastanut kevättä ja sitä, kuinka maisema on alkanut aivan vähitellen heräämään kevääseen kylmän ja armottoman talven jälkeen. Kaikki se on tehnyt minut suunnattoman onnelliseksi, se, kuinka järvi on alkanut hitaasti vapautumaan jään alta ja kuinka lumen alta paljastunut asfaltti on kuivunut kevätauringon lämmössä, se, kuinka tämä kevät on saanut minut taas heräämään uudella tavalla.
x Spotifyn 'Northern Spirits' soittolista. Musiikki on ollut minulle niin kauan kuin muistan, mutta ehdottomasti myös tänä alkuvuonna yksi kaikista suurimmista onnellisuuden lähteistäni, se on ollut sitä alkuvuoden kylminä talviaamuina keittäessäni teetä ja alkukevään lämpiminä iltoina, kun olemme istuneet parvekkeella asentamassa lattiaritilöitä paikoilleen. Spotifyn 'Northern Spirits' on ollut minulle tänä alkuvuonna ehdottomasti kuunnelluin soittolista, se on täynnä musiikkia, jota minä rakastan tällä hetkellä aivan valtavasti ja joka on saanut minun sydämeni muuttamaan rytmiään kerta toisensa jälkeen, kylminä talviaamuina ja kevään lämpiminä iltoina.
x Hevosten kanssa vietetyt hetket. Nyt, kun olen viimeisimmän vuoden ajan viettänyt suurimman osan ajastani kotona, siitä, että pääsen edes yhden kerran viikossa tallille viettämään aikaa hevosten kanssa, on ollut minulle aivan erityisen tärkeää. Ne iltapäivät, joina minä olen saanut kuunnellut hevosen rauhallista hengitystä, hoitaa ja varustaa kaikessa rauhassa ilman kiirettä ja katsella maailmaa hevosen korvien välistä, ovat olleet minulle korvaamattomia ja tehneet minut kerta toisensa jälkeen tavattoman onnelliseksi riippumatta siitä, kuinka huono tai stressaava päivä minulla olisi ollut takanani, niinä iltapäivinä ei ole ollut olemassa muuta kuin se hetki.
x Parvekkeella kirjoittaminen. Siitä asti, kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme viime heinäkuussa, olen aina hetkittäin vähän haaveillut siitä, että voisin kirjoittaa parvekkeellamme katsellen järvelle ja juoden hyvää teetä. Minun on kuitenkin myönnettävä, että parvekkeemme oli tähän kevääseen saakka todella vähällä käytöllä ja sitä koristivat jouluvalojen lisäksi vain kaksi tuolia, se oli todella kolkko ja keskeneräinen, eikä se oikein kutsunut luokseen. Maaliskuun lopussa ostimme sinne viimein loputkin parvekekalusteet ja sisustimme sen, jonka myötä olen alkanut kirjoittaa siellä katsellen hetkittäin järvelle ja juoden teetä. Ja voi, kuinka se onkaan tehnyt minut onnelliseksi! Minusta tuntuu, että tänä keväänä ja tulevana kesänä kirjoitan siellä ihan huomattavan paljon.
x Aino Huilajan 'Pakumatkalla'. Tämä kirja, joka alkaa yksityiskohtaisella selostuksella bussimatkasta Pasilaan bussilla numero 23, matkasta, jonka Aino Huilaja oli taittanut neljä kertaa viikkossa kahdentoista vuoden ajan, on yksi niistä kirjoista, jotka ovat tehneet minut typerän onnelliseksi tänä alkuvuonna. Se on uskomattoman hieno teos, sellainen, joka vei mukanaan matkalle ja jonka minä kuuntelin äänikirjana muutamassa päivässä iltapäivän lenkeillä ja saunan lämmössä, mutta samalla myös sellainen, jonka tahdon ehdottomasti ostaa myös fyysisenä kirjana, siinä on nimittäin tietojeni mukaan myös uskomattoman hienoja valokuvia, jotka on ottanut Aino Huilajan puoliso Jerry Ylkänen. Oikeastaan, minä voisin laittaa kirjan tilaukseen nyt aivan välittömästi.
Lähetä kommentti