Do you believe that there's treasures in the ocean, rakkaat sanat kaikuivat mielessäni kävellessämme huhtikuun puolivälissä yhtenä kauniina iltapäivänä läheiselle pellolle, ilmassa tuoksui lupaus tulevasta kesästä ja keltaiset leskenlehdet nauttivat iltapäivän auringonsäteistä keskellä peltoa. Korkeissa puissa linnut lauloivat keväästä ja iltapäivän auringonsäteet lämmittävät selkääni miettiessäni aivan hetken itsekseni, kuinka huhtikuussa aika oli kulkenut eteenpäin kuin virtaava joki tai ne kevään mukanaan tuomat lukuisat purot, jotka olivat rauhoittaneet minua lempeällä kohinallaan huhtikuun kirkkaina päivinä. Aika oli kulkenut eteenpäin kuin virtaava joki, kevät oli lähempänä tulevaa kesää kuin mennyttä talvea ja se tuntui tavallaan uskomattomalta, olihan siitä kuitenkin vasta hetki, kun olin katsellut lumipeitteeseen verhoutunutta maisemaa aamun hämärässä kylmyys seuranani.
Auringonsäteet maalasivat maiseman kauniiksi lempeillä säteillään ja saivat talven aikana haalistuneet hiukseni taas kiiltämään iltapäivän pehmeässä valossa, do you believe that there's treasures in the ocean, sanat palasivat mieleeni pysähtyessämme pellolle katselemaan korkeiden koivujen takana siintävää järveä. Hymyilin itsekseni kuunnellessani korkeissa puissa laulavia lintuja ja mietin, kuinka ne sanat ja Angus & Julia Stonen taideteos Lonely Hands ovat palanneet luokseni aina keväisin, niin kauan kuin muistan ne sanat ovat kulkeneet mukanani keväisin katsellessani vähitellen vapautuvia järviä ja valokuvatessani tulevaan kesään heräilevää luontoa. Se on minulle aina keväisin tavattoman tärkeä teos, minä huokasin itsekseni ja mietin kaikkia niitä hetkiä, jotka olen viettänyt niiden sanojen kanssa kuluneiden vuosien varrella, kaikkia niitä hetkiä, jotka muistan niistä sanoista.
Niitä hetkiä on loputtomasti, hymyilin jatkaessamme matkaamme lintutornille katselemaan iltapäivän viimeisiä lempeitä auringonsäteitä ja jäiden sulamista, oli täydellinen keväinen iltapäivä, juuri sellainen, jona tekisi mieli tanssia lempeän tuulen kanssa ja laulaa ilman äännähdystäkään. Tulen muistamaan sen hetken ikuisesti niistä rakkaista sanoista, do you believe that there's treasures in the ocean, tulen muistamaan, vaikka siinä hetkessä kuulin ne sanat vain mielessäni. Siitä huhtikuisesta iltapäivästä on kulunut tänään jo kaksi viikkoa ja näiden kahden viikon aikana on tapahtunut valtavasti, mutta kaikesta siitä aion kertoa teille myöhemmin, juuri nyt aion nimittäin hetkeksi pysähtyä ihan vain nauttimaan huhtikuun viimeisestä päivästä ja kulkea tuulen mukana.
Lähetä kommentti