12. huhtikuuta 2021

KEVÄT YHDESSÄ JYVÄSKYLÄN KAUNEIMMISTA PAIKOISTA

IMG_1510IMG_1811IMG_1532

 

Kun muutin tähän kaupunkiin viisi vuotta sitten maaliskuussa, en tuntenut tätä kaupunkia tai sen kadunkulmia oikeastaan ollenkaan. Tunsin reitin maailman rakkaimman luota kävelykadulle ja keskustasta pieneen kotiini, tiesin Kuokkalan sillan, Veturitallit ja Tanssisali Lutakon, mutta suurin osa tästä kaupungista oli minulle vielä täysin tuntematon ja vaikka minä olen näiden viiden vuoden aikana oppinut tuntemaan tätä kaupunkia, täällä on minulle edelleen paljon tuntematonta, sellaista, mitä en ole vielä nähnyt. Silloin viisi vuotta sitten minä tahdoin kuitenkin oppia tuntemaan tämän kaupungin aivan kokonaan, päästä valokuvaamaan kaiken kauniin ja erityisen tästä kaupungista ja kokemaan kaiken sen, mikä täkee tästä kaupungista juuri tämän kaupungin, minä tahdoin oppia tuntemaan olevani täällä kotona, tahdoin, vaikka se silloin tuntuikin vielä vähän kaukaiselta ajatukselta.


Muistan, kuinka silloin viisi vuotta sitten istuin yhtenä huhtikuisena päivänä valoisassa, vain muutamaa viikkoa aiemmin valmistuneessa asunnossani, auringonsäteet maalasivat varjoja valkoisille seinille ja päätin, että juuri se päivä olisi täydellinen ensimmäiselle seikkailulleni tässä kaupungissa. Yhä edelleen, tänäkin päivänä muistan tarkkaan, kuinka katsoin itselleni reitin valmiiksi ja mietin itsekseni, kuinka en ollut koskaan aiemmin kävellyt mitään niistä kaduista ja kuinka se oli minusta jotenkin aivan äärettömän kiehtovaa. En oikeastaan tiennyt edes tarkalleen, mitä minua lopulta määränpäässäni odottaisi, mutta pyöräillessäni silloin niitä tuntemattomia katuja ja kadunkulmia määränpää ei enää tuntunut niin merkittävältä, jo pelkästään niissä kaikissa uusissa kaduissa ja kadunkulmissa oli jotain niin erityistä. Määränpäässäni minua odotti valtoimenaan virtaava koski, joka oli niin uskomattoman kaunis, että istuin sen äärellä kauan vain kuuntelemassa kosken kohinaa ja katselemassa, kuinka auringonsäteet osuivat vesipisaroihin, tuntemassa varovaisen tuulen kasvoillani kevään tuoksuessa ilmassa.


IMG_3597

 

Yhtenä lämpimänä sunnuntaina kävelimme ensimmäistä kertaa viime kesän jälkeen Korkeakoskelle, varovaisten auringonsäteiden loisteessa lumen keskellä virtaava koski oli vähintään yhtä äärettömän kaunis kuin silloin viisi vuotta sitten ja istuessani lumipeitteen alta paljastuneelle kivelle hetkeksi katselemaan virtaavaa koskea minä hymyilin itsekseni, koska näiden viiden vuoden aikana on tapahtunut paljon ja olen näiden viiden vuoden aikana oppinut vähitellen tuntemaan olevani kotona tässä kaupungissa, tässä kaupungissa, joka vielä viisi vuotta sitten oli minulle täysin tuntematon. Auringonsäteet osuivat hetkittäin vesipisaroihin saaden ne loistamaan, virtaavan kosken kohina peitti alleen viereisten katujen äänten lisäksi meidän äänemme ja hetken tuntui kuin kaikki olisi ollut siinä, kuin pienen hetken olisi ollut olemassa vain virtaava koski ja me kaksi auringonsäteiden loisteessa. Kevät tuoksui ilmassa ja tuntui ihan jokaisessa hengenvedossani, kotimatkalla jäimme hetkeksi valokuvaamaan joutsenia ja istuimme sataman portaille syömään kevään ensimmäiset jäätelöt, auringonlasku maalasi maiseman lämpimiin sävyihin ja minusta tuntui, ettei kevät antoi ensimmäisen lupauksensa hitaasti lähestyvästä kesästä.

 

IMG_1526IMG_1930

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.