2. maaliskuuta 2021

SAMULI PUTRO JA ENSIMMÄINEN KEVÄTAAMU

IMG_9826IMG_0029IMG_0015

 

Vietin viime viikolla viimein ensimmäistä kertaa kokonaisen viikonlopun yksin tässä rakkaassa kodissa, jossa olemme asuneet heinäkuun puolivälistä asti ja joka tuntuu päivä päivältä enemmän kodilta, rakkaassa kodissa, jonne palaaminen tuntuu aina yhtä hyvältä ja turvalliselta. Oli uskomattoman kaunis viikonloppu ja kävellessäni lauantaiaamuna auringonsäteiden loisteessa kauppaan ostamaan jauhoja mietin hetken itsekseni, kuinka se oli tänä vuonna ensimmäinen aamu, jolloin kevät tuntui syvällä rintalastani alla ja kuinka se teki minut tavattoman onnelliseksi. Se teki minut aivan tavattoman onnelliseksi, vaikka kevät on vuosien ajan ollut minulle kaikista vuodenajoista se vaikein ja vaikka auringonsäteet häikäisivät silmiäni niin, että minun oli hetkittäin suljettava silmäni. Kaikesta huolimatta se teki minut sinä aamuna onnelliseksi, ostin lähikaupasta neilikoita ensimmäisen kevätaamun kunniaksi ja kävellessäni takaisin kotiin katselin, kuinka kotikadulla asfaltti oli alkanut vähitellen paljastua lumen alta, se on tavallaan aina tehnyt minut keväisin onnelliseksi, lumen alta paljastuva asfaltti.


Päästessäni kotiin annoin auringonsäteiden tulvia sisään lämpimään kotiimme, keitin itselleni teetä ja makasin olohuoneen lattialla kuuntelemassa Samuli Putron helmikuussa julkaistua albumia Keskellä kesää. Minä en ollut aikoihin kuunnellut musiikkia niin, että pysähtyisin sen äärelle kunnolla, mutta sinä aamuna pysähdyin, koska se on ihan ehdottomasti yksi hienoimmista albumeista, joita olen aikoihin kuullut ja sinä aamuna tahdoin tuntea sen jokaisessa hengenvedossani. Albumin ensimmäisten sanojen "tee minusta vahva, tee minusta rohkea, tee itsesi näköinen" kaikuessa kodissamme minä hymyilin itsekseni ja suljin silmäni, olin vain ja kuuntelin, annoin musiikin kuljettaa auringonsäteiden maalatessa varjojansa valkoisille seinillemme. Se oli tavallaan kuin matka tai äärettömän kaunis tarina, jotain sellaista, mikä sai kiivaasti hakkaavan sydämeni muuttamaan rytmiänsä ja viimeisen ja mahdollisesti hienoimman biisin sanojen "jokainen tarvitsee särjetyn sydämen, lainatun hupparin, jota ei palauta, huutaen Turkuun, takaisin liftaten, surun ja vieläkin syvemmän surun" saadessa silmäkulmani täyttymään kyynelistä huokaisin itsekseni, kuinka se on varmasti yksi tämän kevään tärkeimmistä albumeista. Musiikin hiljennyttyä istuin hetken aikaa parvekkeella katselemassa järvelle, vielä muutamaa päivää aiemmin kävelin jäätä pitkin kotiin aivan korkean sillan vierestä ja nyt jää saattaisi pettää samassa kohdassa jalkojeni alla. Kevät on täällä ja se tuntuu jostain syystä uskomattoman hyvältä, hymyilin itsekseni ja jätin parvekkeen oven auki istuessani työpöytäni ääreen kirjoittamaan, annoin raikkaan ilman tulvia sisään makuuhuoneeseen.

 

IMG_9840IMG_9990

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.