Huomasin vuosia sitten rakkaassa pikkukaupungissa vanhempieni kodin läheisen pellon laidalla rakennuksen, joka oli vuosien saatossa kadonnut jo lähes kokonaan näkyvistä metsän kasvaessa valtoimenaan sen ympärillä. Silloin vuosia sitten huomatessani tämän rakennuksen ensimmäistä kertaa oli harmoniaan verhoutunut kesäilta, katselin ystävääni linssin lävitse seistessäni sillä samaisella pellolla ja nauraen sanoin, että tottakai voidaan yrittää päästä katsomaan pellon laidalla seisovaa rakennusta. Suunnitelmamme kaatui kuitenkin yllättävän leveään ojaan keskellä peltoa ja samainen suunnitelma kaatui myös viime syksynä yrittäessäni päästä rakennuksen lähelle pellon viereistä metsää pitkin, mutta viime viikolla ollessani lenkillä äitini ja kahden karvakuonon kanssa päätin yrittää vielä kerran päästä tapaamaan tätä mystistä rakennusta. Matka rakennukselle tuntui loputtomalta metsän ollessa käytännössä kokonaan pettävän lumihangen peitossa, mutta seistessäni sitten lopulta tämän mieltäni vuosikausia vaivanneen rakennuksen vieressä naurahdin, kuinka tavallaan kaikki ne yritykset olivat kaikesta huolimatta tämän arvoisia.
En oikeastaan edes tiedä, mihin tarkoitukseen tätä mystistä rakennusta on aikoinaan käytetty, mutta sen kuitenkin tiedän, etten minä ollut ensimmäinen, joka on päätynyt seikkailemaan nähdäkseen tämän latomaisen rakennuksen. Kaikesta päätellen rakennuksella on käyty vuosia sitten, nimittäin enää yläkerta ei olisi kestänyt sinne kiipeämistä ja alakerrankin lattia olisi todennäköisesti lahonnut jalkojeni alla. Ehkäpä tätä on voitu käyttää heinälatona, mietin kiivetessäni kalliolle katsomaan talon yläkertaan, jonne on päässyt aiemmin nykyään jo lahonnutta parrua pitkin ja vain hetkeä myöhemmin hyvästelin mystisen rakennuksen äitini nähdessä lähistöllä ilveksen. Ilveksestä huolimatta mysteerirakennus teki minuun kuitenkin vaikutuksen, niin mystisenä se jäi seisomaan aloilleen metsän suojaan.
Lähetä kommentti