15. kesäkuuta 2016

what i want from us is empty our minds

tourujoki 092tourujoki 103tourujoki 071

Viime yönä istuin pimeässä asunnossani katselemassa kynttilöiden palavan hitaasti loppuun Damien Ricen verhotessa hetkeä suunnattomaan harmoniaan, nukahdin ensimmäisten auringonsäteiden murtautuessa sälekaihtimien lävitse ja herätessäni sitten myöhemmin äärettömän todentuntuisesta unesta, jossa minä seikkailin vuosien takaisissa muistoissa kaukana täältä, Damien Rice kuulosti edelleen aivan uskomattoman suurelta rakkaudelta. Juuri niin sanoinkuvaamattoman suurelta rakkaudelta, että oli vain istuttava aloillaan sanomatta sanaakaan ja annettava musiikin kulkea kylminä väreinä rikkinäisellä iholla, suljettava hetkittäin silmänsä tunteakseen jokaisella hengenvedollaan. Tunteakseen jokaisella solullaan, unohduin miettimään pysäyttäessäni musiikin ensimmäistä kertaa kahteentoista tuntiin kävellessäni Tourujoelle kuuntelemaan hiljaisuutta ja hengittämään rauhallisuutta keukojeni täydeltä, tunteakseen jokaisella solullaan, niin minä kuuntelen musiikin lisäksi myös hiljaisuutta, sillä siinä, missä Damien Rice on aivan uskomattoman kaunista musiikkia, hiljaisuus on hetkittäin vieläkin kauniimpaa auringonsäteiden lämmittäessä poskipäitä.

Enkä minä tarkoita hiljaisuudella tällä kertaa täydellistä äänettömyyttä vaan sitä käsittämättömän kaunista äänimaisemaa, kun lintuparvet laulavat suunnatonta vapauttaan ja metsä ympärilläni kohisee rauhallisesti, sellaista aivan käsittämättömän kaunista äänimaisemaa, kun hiljaisuuden rikkoo jokeen heitetty kivi. Sitä äänimaisemaa minä kävelin kuuntelemaan Tourujoelle, seikkailin pitkospuita pitkin vahvasti luonnontilassa olevalla luontopolulla maiseman ollessa kuin lapsuuden satukirjoista ja pysähdyin hetkittäin hymyilemään itsekseni kaikelle sille taianomaiselle kauneudelle, josta olin tänään mahdollisesti vieläkin lumoutuneempi kuin silloin pysähtyessäni katselemaan samaa maisemaa toukokuussa. Mahdollisesti vielä rakastuneempi, nauroin kävellessäni takaisin keskustaan sydän kevyempänä kuin aikoihin ja annoin musiikin taas verhota hetkeä suunnattomaan harmoniaansa, hetkittäin on äärimmäisen tärkeää päästä luontoon hengittämään rauhallisuutta ja tyhjentämään mielensä, äärimmäisen tärkeää, vaikka musiikki olisi kuinka kaunista.

tourujoki 100

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.