Viime yönä matkustin tuhansien kilometrien päähän katselemaan
tähtitaivasta, istuin pimeydessä kuunnellen aaltojen lyövän
rantakallioon ja jostain kaukaisuudesta musiikki kantautui korviini, enkä minä
ollut koskaan kuullut sellaista. Selkärangassa kylminä väreinä tuntuvia melodioita kaukaisilta rannoilta, jotka vaihtuivat auringonnousun ensimmäisiin säteisiin herätessäni jouluaaton rauhallisuuteen: kävelin villasukat jalassa katselemaan auringonnousua ikkunalasin takana, kuuntelin varovaisia askeleita takkahuoneesta keittiöön ja hymyillen
katselin, kuinka koira haukotellen venytteli jalkojaan joulukuusen loisteessa. Siinä loputtomassa rauhallisuudessa ja auringonnousun maalatessa maisemaa vaaleanpunaiseen pukeuduin villakangastakkiini, aamun harmoniassa kävelin valokuvaamaan maailman kauneutta ja seisoessani siinä umpihangessa, ilman puhelinta tai musiikkia, ainoastaan kamerani kanssa
minä olin äärettömän onnellinen.
Lähetä kommentti