Don’t let your future repeat your past away with your faded photographs they’re colors on paper that won’t last, musiikki kuiskailee aamujen kylmyydessä ja mä muistelen itseäni vuosien takaa; epävarmuutta lauseiden takana maailman ollessa harmaa ja kyyneliä kynttilöiden valaistessa huonetta lämmöllä. Järjettömän suurta epäonnistumisen pelkoa jokaisessa tilanteessa, syksyisiä katuja pienen kaupungin keskustassa viiden aikaan illalla ja melankoliaa kuiskivia sanoja päiväkirjan sivuilla. Niistä hetkistä on luvattoman pitkä aika, mä en olee enää sama ihminen ja musiikki kuiskailee like the wind you can expand yourself to be free.
Mä olen oppinut päästämään irti, nauttimaan elämästäni jokaisella hengenvedolla ja olemaan onnellinen kaikesta pienestä ilman muiden ihmisten rakkautta. Menneisyydestä on jäljellä enää haalistuneet muistot, mä tahtoisin olla niitä vahvempi ja viimeisimmät päivät ovat juosseet ohitse sekavana filminauhana mun saamatta otetta yhtään mistään. On tapahtunut paljon asioita, mä en ole pysynyt perässä itsekään ja vain sanat like the waves you’ll understand that you are the sea saavat rauhoittumaan rautatieasemalla kiireisten ihmisten keskellä. Ostan lipun kaikista suurimman musiikkirakkauden keikalle, hymyilen hetken aikaa typerästi ja lopulta salaa päätän, ettei historia enää toista itseään.
sää se osaat kirjottaa kauniisti:)
VastaaPoista