Luulen, että se on ollut tähänastisen elämäni tärkein hetki.
Kesäkuun viidennentoista päivän ilta vuosi sitten, kun kaupunki ikkunalasin takana alkoi vähitellen hiljentyä ja synnytyssalin hämärässä soi sama albumi, joka oli kulkenut mukanani yli vuosikymmenen ajan, Dada Bandits. En muista, milloin kuuntelin sen Rubikin albumin ensimmäistä kertaa, mutta tulen ikuisesti muistamaan, kuinka se soi synnytyssalin hämärässä vuosi sitten sinä kesäkuisena iltana keskittyessäni hengittämään rauhallisesti ja kuinka siinä hetkessä se toi minulle äärettömästi turvaa. Kaksitoista minuuttia yli kymmenen sinä kesäkuisena iltana meidän pieni aarteemme syntyi, taustalla soi Richard Branson's Crash Landing ja katsellessani sitä ihan pientä ihmistä rinnallani tuntui kuin koko maailma olisi pieneksi hetkeksi pysähtynyt, elämäni tärkein hetki.
Siitä hetkestä Richard Branson's Crash Landingin soidessa taustalla alkoi uusi elämän mittainen, ihmeellinen matka ja ajessani vuosi myöhemmin yhtenä kesäkuisena iltapäivänä pitkin Rantaväylää sen yli vuosikymmenen mukanani kulkeneen albumin kahdeksannen raidan soidessa autossa tunsin, kuinka kyyneleet tarttuivat kiteiksi silmäkulmiini. Tuntui epätodelliselta, että siitä elämäni tärkeimmästä hetkestä oli tullut kuluneeksi kokonainen vuosi, tuntui epätodelliselta ajatella niitä vuoden takaisia ihmeellisiä tunteja synnytyssalin hämärässä ja sitä, kuinka kaupungin hiljentyessä ikkunalasin takana synnytyssalin hämärässä syntyi uusi pieni ihminen. En tiedä, tulenko koskaan kokemaan mitään yhtä ihmeellistä, samanaikaisesti niin uskomattoman herkkää ja voimakasta.
Siitä pienestä aarteesta, jonka minä vuosi sitten sain ensimmäistä kertaa rinnalleni synnytyssalin hämärässä, on kasvanut vuodessa ihmeellinen pieni ihminen, joka ihmettelee voimistuvassa tuulessa tanssivia koivun oksia ja ympäri omenatarhaa kasvavia voikukkia. Ihmeellinen pieni ihminen, joka valloittaa kaikki hymyillään ja joka nauraa kovaan ääneen nähdessään pienen karvakuonomme heittelevän lelujaan, ihmeellinen pieni ihminen, joka otti ensimmäiset askeleensa ilman tukea juhannuksena ja joka oppii joka päivä jotakin uutta. Ihmeellinen pieni ihminen, jota minä rakastan tänään enemmän kuin eilen ja huomenna vielä vähän enemmän kuin tänään.
On uskomattoman suuri onni saada ihmetellä tätä suurta maailmaa hänen kanssaan ja oppia joka päivä jotakin uutta, oppia uutta hänestä, mutta samalla myös minusta itsestäni, ehkä joinakin päivinä tästä maailmastakin. Uskomattoman suuri onni saada olla juuri hänen äitinsä ja herkistyä aina hetkittäin auton ratissa, kun Richard Branson's Crash Landing vie mukanaan takaisin siihen elämäni tärkeimpään hetkeen, siihen, jolloin hän syntyi ja teki minusta äidin sinä kesäkuisena iltana, kun kaupunki ikkunalasin takana hiljentyi kesäyön harmoniaan.
Lähetä kommentti