MIKÄ ON TEHNYT MINUT ONNELLISEKSI VIIMEAIKOINA?

 

Yhtenä aamuna, kun toukokuu oli vaihtunut kesäkuuhun, havahduin miettimään, kuinka tänä vuonna kevät teki minut onnellisemmaksi kuin se on tehnyt vuosiin ja kuinka ikkunalasin takana kesään verhoutuva maisema sai rintalastan alla jotain läikehtimään. Siinä hetkessä päätin, että tahdon kirjoittaa taas niistä pienistä ja vähän suuremmista asioista, jotka ovat tehneet minut viimeaikoina kovin onnelliseksi.

  Viimeaikoina minut on tehnyt onnelliseksi..

 

x Vähitellen kesään heräilevä luonto. Tänä keväänä on tuntunut valtavan erityiseltä ihmetellä vähitellen kesään heräilevää luontoa pienen aarteemme kanssa, onhan tämä hänen aivan ensimmäinen keväänsä. Olemme istuneet kauniina aamupäivinä omenatarhassa ihmettelemässä voikukkia ja hetkittäin voimistuvassa tuulessa tanssivia koivun oksia, pysähtyneet kotimatkalla katselemaan sinisen taivaan alla kimmeltävälle järvelle. Hänelle kaikki kesään heräilevässä luonnossa on ollut uutta ja niin kovin ihmeellistä ja se, että olen saanut ihmetellä sitä juuri hänen kanssaan, on tehnyt minut viimeaikoina niin onnelliseksi, että hetkittäin on tuntunut epätodelliselta.

 

x Pienen aarteemme ensimmäinen sana. Kulunut vuosi on ollut täynnä pienen aarteemme ensimmäisiä, on ollut ensimmäinen hymy, ensimmäinen nauru ja ensimmäiset varovaiset askeleet sohvan reunaa vasten. Niistä aivan jokainen on tehnyt minut äärettömän onnelliseksi ja olen katsellut pientä aarrettamme valtavalla rakkaudella ja ylpeydellä, mutta onnellisemmaksi kuin mikään minut on kuitenkin tehnyt se hetki, kun pieni aarteemme sanoi yhtenä toukokuisena päivänä äiti. Se oli hetki, jonka olin kuvitellut mielessäni lukemattomia kertoja jo ennen pienen aarteemme syntymää, mutta joka oli kuitenkin vielä enemmän kuin olisin koskaan osannut kuvitellakaan.

 

 

x Aikaiset aamut pienen karvakuonomme kanssa. Minä palasin työkoneeni ääreen toukokuun viimeisellä viikolla oltuani kokonaisen vuoden poissa töistä ja parasta tässä muutoksessa ovat olleet aamut pienen karvakuonomme kanssa. Aamut, jolloin olemme kävelleet pienen karvakuonon kanssa aivan kahdestaan pitkin aamun lempeisiin auringonsäteisiin verhoutuneita katuja, ovat tehneet minut jotenkin ihan äärettömän onnelliseksi. On tuntunut erityiseltä viettää aikaa kahdestaan, nauttia aamujen hiljaisuudesta ja pysähtyä hetkeksi keskelle omenatarhaa katselemaan valkoisina kukkivia omenapuita, olla vain ja hengittää. Maailman rakkain karvakuono, sitä hän on.

x Samuli Putron sanat. Olen viimeaikoina huomannut palaavani kerta toisensa jälkeen kuuntelemaan Samuli Putron albumia Ikävä mummoa, aikaisina aamuina kävellessäni pienen karvakuonon kanssa pitkin hiekkatietä ja iltapäivän auringonsäteiden loisteessa ajaessani Palokkaan pienen aarteemme kanssa. Ne ovat nimittäin tehneet minut aivan tavattoman onnelliseksi, Samuli Putron sanat, mietin yhtenä aamuna sanojen "en oikeastaan tiedä, mitään muuta reittiä, kuin kaikkein pusikkoisin, jalat auki repivin" kaikuessa korvissani laittaessani aamiaista.

x Kesäillat ja niiden ääretön kauneus. Yhtenä iltana kävelin pienen karvakuonon kanssa pitkin rantaraittia ja katselin rattaissa istuvaa pientä aarrettamme, ilmassa tuoksui lämmin kesäilta ja unohduin hetkeksi miettimään itsekseni, kuinka en muistanut sitä tuoksua viime kesältä, minä en muistanut kesäiltojen kauneutta. Aivan kuin huomaamattani olin kaivannut sitä tuoksua, vähitellen pastelliväreihin verhoutuvaa taivasta ja hiljaisuutta, joka kuiskaili puiden latvoissa. Kesäillat, ne ovat tehneet minut viimeaikoina ihan uskomattoman onnelliseksi.