Marraskuun puolivälissä matkustimme toista kertaa pienen arteemme syntymän jälkeen Savonlinnaan. Silloin, kun edellisen kerran matkustimme rakkaaseen pikkukaupunkiin, syksy oli vasta kaukainen häivähdys tuulessa, nyt maisema verhoutui harmaan lukuisiin sävyihin, aika oli kulkenut eteenpäin kuin virtaava joki. Minä en ole koskaan aiemmin käynyt täällä näin kovin harvoin, havahduin ajatukseen katsellessani pimeyteen verhoutunutta kaupunkia auton ikkunalasin takana saapuessamme sinä myöhäisenä iltana siihen rakkaaseen pikkukaupunkiin, en koskaan aiemmin ja sinä marraskuisena iltana se ajatus tuntui haikeutena jossain syvällä rintalastani alla.
Rintalastan alla tuntuvasta haikeudesta huolimatta tuntui kuitenkin aivan valtavan rauhoittavalta huomata, että rakkaassa pikkukaupungissa kaikki oli kuin oli aina ollut, pieni oopperakaupunki nukkui rauhaisaa talviuntaan yötaivaan alla. Seuraavien viiden päivän aikana hengitimme keuhkojemme täydeltä pikkukaupungin valtameren kokoista rauhaa, kävelimme tutuimpia katuja, mutta ennen kaikkea vietimme aikaa perheidemme kanssa ja mikä tärkeintä, nautimme siitä, että pieni aarteemme sai viettää aikaa isovanhempiensa kanssa. Ne olivat tavattoman kauniit viisi päivää, pikkukaupungin rauha tuntui jossain todella syvällä rintalastani alla ja unohduin hetkittäin miettimään itsekseni, kuinka onnellinen minä olen siitä, että saan edelleen hetkittäin palata niihin maisemiin.
Yhtenä aamuna satoi lunta niin, että maisema ikkunalasin takana näytti
aivan uskomattoman taianomaiselta, se oli kuin jostain sadusta tai
elokuvasta, jostain, mihin liittyy ihan taianomaisen kaunis tarina. Katsellessani sinä aamuna järvelle lumihiutaleiden tarttuessa hiuksiini en voinut olla hymyilemättä itsekseni, kuinka äärettömästi olin kaivannut kunnon lumisadetta ja sitä suunnatonta hiljaisuutta, joka kaikui järven ylitse. Pikkukaupungin rauha, siinä hetkessä se tuntui jokaisessa hengenvedossani ja sai rauhattoman sydämeni muuttamaan rytmiään, pikkukaupungin valtameren kokoinen rauha, sitä minä kaipaan usein kuin huomaamattani, syvällä sisimmissäni.
Lähetä kommentti