Kun pari viikkoa sitten palasimme rakkaan karvakuonon kanssa lämpimänä sunnuntai-iltana Jyväskylään minä en voinut olla ihmettelemättä itsekseni, kuinka kevät oli kuin huomaamattani vaihtunut kesään. Kävellessämme sinä iltana omenatarhan ohitse pysähdyimme katselemaan koko omenatarhan peittävää voikukkien valtamerta, se oli aivan uskomattoman kaunis, aivan kuin lapsuuteni kauneimpien satukirjojen sivuilta. Oli ollut ihanaa olla rakkaassa pikkukaupungissa, mutta sinä iltana tuntui hyvältä olla taas kotona ja katsella parvekkeelta, kuinka vastarannalla kaupunki alkoi vähitellen rauhoittua ja nukahtaa sitten omaan sänkyyn puhtaisiin lakanoihin.
Seuraavat päivät olivat valtavan kauniita, avasin aamuisin keittiön ikkunan ja annoin viileän ilman tulvia sisään valoisaan kotiimme, katselin aamun kirkkaiden auringonsäteiden maalaavan juovia valkoisille seinille ja mietin, kuinka onnellinen minä olen siitä, että päätimme viime kesänä muuttaa tähän rakkaaseen kotiin. Aamulenkillä pysähdyimme pienen karvakuonon kanssa katselemaan järvelle ennen kuin kaupunki oli ehtinyt kunnolla herätä uuteen aamuun, vesi kimmelsi auringonsäteiden loisteessa ja minä hengitin syvään aamun raikasta ilmaa. Niinä aikaisina aamuina kaikki tuntui ihan erityisen kauniilta ja palatessamme kotiin keitin kaurapuuroa aamiaiseksi, katselin ikkunalasin takana uuteen aamuun heräilevää kaupunkia, sillalla kulkevia autoja, matkalla jonnekin.
Iltaisin kävelimme katsomaan läheisellä pellolla laiduntavia lampaita ja en osannut olla hymyilemättä itsekseni, kun pieni karvakuono istui aidan viereen seuraamaan ilta-auringon lempeistä säteistä nauttivia lampaita, sen oli saatava tehdä niin aina kävellessämme pellon ohitse. Jatkaessamme matkaamme se jäi vielä hetkeksi katsomaan taakseen ja kun pysähdyimme vanhan hirsitalon varjoon nauttimaan vielä hetkeksi lämpimästä kesäillasta minä mietin itsekseni, kuinka suunnattoman onnellinen olen siitä, että kesä on viimein täällä ja saamme nauttia siitä tänä vuonna sekä kotona että rakkaassa pikkukaupungissa, saamme nauttia jokaisella hengenvedollamme.
Lähetä kommentti