Ellinoora julkaisi elokuun lopussa toisen albuminsa Vaaleanpunainen vallankumous, olin odottanut sitä valehtelematta aivan luvattoman kauan ja kun sinä elokuisena aamuna bussissa matkalla töihin kuuntelin sitä ensimmäistä kertaa, olin yksinkertaisesti sanaton. Olin sanaton, koska kyseinen albumi on ensimmäisestä biisistä asti niin järjettömän hieno, että se sai minussa aikaan valtameren kokoisia tunteita. Muistan, kuinka puoli seitsemältä aamulla kuulokkeissani soi albumin avausraita ja kuinka sanat oliko tää sitä mitä sä oikeesti halusit / kuinka kaikesta luovuit et korkeimmal istuisit / kaiken oot kuvannut ja mitään et muista / jälkii jättämättä poistut takaovesta löivät vasten kasvojani, siinä hetkessä tiesin, etten ollut odottanut albumia turhaan, minä en todellakaan ollut odottanut turhaan. Biisi toisensa jälkeen olin varmempi siitä, että Vaaleanpunainen vallankumous oli yksi hienoimmista albumeista, mitä Suomessa on tänä vuonna julkaistu. Vielä syyskuun kahdeskymmenesensimmäinen päivä katellessani pimeyteen verhoutunutta maisemaa bussin ikkunalasin takana matkalla Lutakkoon katsomaan Ellinooran keikkaa olin siitä niin varma, etten voinut kuin hymyillä miettiessäni, että hetken kuluttua pääsisin kuulemaan kaikki ne uskomattoman hienot biisit värivalojen loisteessa.
Saapuessani sinä syyskuisena iltana Lutakkoon hymyilin itsekseni nähdessäni albumin teeman mukaisesti koristellun salin, siinä hetkessä ymmärsin, että siinä illassa oli kyse jostain suuremmasta kuin kahdestatoista biisistä, kyse oli kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, jonka Ellinoora tahtoi tarjota yleisölleen. Kokonaisvaltaisen kokemuksen Ellinoora kieltämättä tarjosikin ja keikan alkaessa sillä albumin avausraidalla ja sanoilla lapsena aikuisten maailmaan asteltiin / heti skumpassa päämme kasteltiin / yhtäkkii tunnet täältä kaikki kasvot / sit olosuhteiden pakko laitto sydämen lakkoon kyyneleet virtasivat poskipäilleni täysin varoittamatta, tunne oli yksinkertaisesti aivan valtava ja olin kaiken sen edessä niin kovin pieni, etten minä voinut kuin antautua, antaa sen valtavan tunteen ja musiikin viedä mukanaan. Keikka eteni albumin mukaisessa järjestyksessä, mikä oli kaikessa hienoudessaan kovin ilahduttavaa, sillä huolimatta siitä, että albumiformaatti tuntuu vähitellen kuolevan, minulle albumi on edelleen vahvasti elossa ja tulee sitä todennäköisesti aina olemaankin, olen tavallaan kasvanut kiinni kokonaisiin albumeihin, en yksittäisiin biiseihin, vaikka se nykyään tuntuukin olevan se hallitseva tapa julkaista musiikkia, yksittäiset biisit ilman sitä kokonaisuutta siinä ympärillä.
Se valtameren kokoinen tunne valtasi jokaisen hengenvetoni ennen ensimmäisen biisin loppua ja kun albumin toinen biisi Bäng bäng typerä sydän ja sanat me ollaan kaksi väkevää ja haurasta / mut yhes meistä ei tuu koskaan valmista / irrottaisitko otteeni, et voisin olla taas oma itseni kaikuivat loppuunmyydyssä kauniisti koristellussa salissa kyyneleet virtasiva poskipäilleni ja vaikka kuinka olin antautunut sille valtavalle tunteelle ja musiikille, en ollut osannut odottaa sitä, en ollut osannut odottaa, sillä musiikki ei ollut aikoihin saanut tuntemaan niin vahvasti. Aatelisii katkaisi hetkeksi kyyneleeni ja minä en voinut olla nostamatta käsiäni ilmaan kaikesta siitä rakkaudesta, mutta neljännen biisin kohdalla kyyneleet palasivat jälleen silmäkulmiini. Veitset on ehdottomasti yksi albumin hienoimmista biiseistä ja kuten sinä elokuisena aamuna bussimatkalla, myös sinä iltana Lutakossa sanat ehkä satutan sua kun en osaa
muutakaan / näihin tilanteisiin ei voi varautua / me ollaan toistemme veitset selissämme / iho ehjä mut sisin on rikkinäinen saivat jälleen kyyneleet valumaan poskipäilleni ja sydämeni hakkaamaan kiivaammin, kuten aina, ne sanat pääsivät sinä syyskuisena iltanakin minun kalpean ihoni alle niin, että hetken tuntui kuin rintalastani päällä olisi ollut koko maailman paino.
Albumin vanhin biisi Glitteri julkaistiin loppuvuodesta 2017, mutta sinä syyskuisena iltana se tuntui tavallaan uudelta, se oli saanut ympärilleen sen uskomattoman hienon kokonaisuuden, jonka se olisi ansainnut jo silloin kahden vuoden takaisena harmaana päivänä, kun kuuntelin sen aivan ensimmäistä kertaa. Nyt kaksi vuotta myöhemmin se oli saanut ympärilleen sellaisia biisejä kuin Anthem ja Antibiisi, jotka edustavat ehdottomasti myös sitä albumin hienointa puolta ja jotka saivat sinä iltana minut huutamaan ääntäni käheäksi kuin en olisi koskaan kuullut musiikkia, ne kaksi biisiä ovat olleet aivan äärettömän tärkeät tänä syksynä. Niin on ollut myös Viha, kipu ja rakkaus, jonka aikana ilmaan nousi satoja vaaleanpunaisia sydämiä ja Taideteos, jossa lausutut sanat sano heti jos minä häiritsen / hän sanoi astuessaan ovesta sisään / niin minä lähden saman tien pois / sinä et ainoastaan häiritse, minä vastasin / sinä järkytät koko minun olemustani, tervetuloa saivat yleisömeren hetkeksi hiljenemään niin, ettei ollut olemassa mitään muuta kuin ne sanat.
Viimeisenä albumilta kuultiin aiemmin singleinä julkaistut Nartut ja Sinä 4ever, jotka saivat yleisömeren muuttumaan liekkimereksi ja musiikin tuntumaan niin suurelta, että se sai kyyneleet taas tarttumaan silmäkulmiini. Siinä hetkessä ne rakkaat biisit tuntuivat yhtä uusilta kuin albumin viimeinen biisi Nuoruuden oodi, jonka sanojen ja mä toivon et sä / oot onnellisempi ku ikinä / vaik me ei enää tunneta / meil oli yhteinen tarina / eri lopuilla kaikuessa loppuunmyydyssä salissa en osannut kuin miettiä, kuinka äärettömän onnellinen minä olin siitä, että sain kuulla sen elokuussa julkaistun albumin tai paremminkin kokea, siinä oli kysymys niin paljon enemmästä kuin ainoastaan siitä kuulemisesta. Se oli kokonaisvaltainen kokemus, joka tuntui jokaisessa solussani, jokaisessa hengenvedossani ja kun kahdessa encoressa kuultiin vielä Elefantin paino, Funeral Song ja Leijonakuningas, minä hymyilin itsekseni, kuinka siitä illasta ei jäänyt puuttumaan mitään, se oli aivan täydellinen. Istuessani hetkeä myöhemmin bussissa matkalla kotiin nojasin väsyneenä kylmään ikkunalasiin ja hymyilin, sinä iltana Ellinoora oli ollut juuri niin uskomaton, ettei minulla ollut enää sanoja.
Lähetä kommentti