Täytän tänään 26 vuotta, mikä tuntuu yksinkertaisesti aivan käsittämättömältä, sillä muistan vielä äärettömän tarkkaan sen marraskuisen päivän, kun täytin kymmenen vuotta sitten 16 vuotta, kuvittelin silloin olevani niin kovin aikuinen, olinhan lukion ensimmäisellä luokalla ja täysi-ikäisyyteeni oli vain kaksi vuotta, silloin minä vasta aikuinen olisinkin. Todellisuudessa en tiennyt silloin aikuisuudesta mitään, enkä minä todellakaan ollut aikuinen täysi-ikäistyessäni enkä välttämättä ole vielä tänäänkään, kun täytän 26 vuotta, mutta ainakin luulen tietäväni elämästä paljon enemmän kuin silloin kymmenen tai kahdeksan vuotta sitten. Siksi minä aion tänään ihan sen kunniaksi, että vanhenen taas vuodella, kertoa teille 26 sellaista asiaa, jotka olen oppinut näiden 26 vuoden aikana, jotka minä olen saanut tässä ihmeellisessä ja kauniissa maailmassa viettää, aion kertoa teille asioita, jotka eivät ole välttämättä aina olleet minulle itsestäänselviä.
1. Aina ei tarvitse sanoa kyllä, joskus on ihan hyväksyttävää sanoa ei. Tämä on yksi tärkeimmistä asioista, joita minun on täytynyt opetella elämäni aikana, vaikka isäni kiusasikin minua nuoruusvuosinani siitä, että sanoin kaikkeen aina ei. Se ei kuitenkaan ollut totuus, nimittäin minun on ollut aina vaikea kieltäytyä mistään, sillä minulla on aina ollut niin suuri tarve miellyttää varsinkin niitä ihmisiä, joiden koen jollain tavalla olevan yläpuolellani ja ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeitä. Kaikkeen ei kuitenkaan tarvitse aina sanoa kyllä, joskus on ihan hyväksyttävää sanoa ei ja joskus myös kannattaa sanoa ei, kaikkea ei tarvitse haluta tai jaksaa tehdä, siksi onkin erittäin hyväksyttävää joskus sanoa ei.
2. Välillä on hyvä olla tekemättä yhtään mitään. Maailma ympärillämme antaa meille helposti sellaisen kuvan, että menestyvän ihmisen pitäisi jatkuvasti olla tekemässä jotain ja menestyä hetki toisensa jälkeen, mutta todellisuudessa välillä on ihan hyvä olla tekemättä yhtään mitään. Välillä on ihan hyvä istua pimeässä asunnossa, sytyttää kynttilöitä ja kuunnella hyvää musiikkia, sellainen auttaa jaksamaan tässä kiireisessä maailmassa, kun taas se jatkuva kiire päättyy lopulta surullisen usein siihen, ettei vain enää jaksa ja sitten on pakko olla tekemättä yhtään mitään, vaikka ei haluaisi.
3. Mitä ikinä teetkin, tee se niin hyvin kuin sinun on mahdollista. Tämä on ollut aina kaikista tärkein ohje, jonka olen voinut itselleni antaa tehdessäni mitä tahansa ja tavallaan se on kulkenut mukanani lapsuudestani asti, nimittäin olen vanhemmiltani oppinut, ettei asioiden puoliteholla tekemisessä ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Mitä siis ikinä teetkin, tee se niin hyvin kuin sinun on vain mahdollista tai älä sitten tee ollenkaan, asioiden tekeminen vähän-miten-sattuu ei vain yksinkertaisesti toimi ja lopulta siitä on sinulle vain enemmän haittaa kuin hyötyä. Toivon, että olisin ymmärtänyt tämän paremmin myös opiskeluvuosinani ja kirjoittanut jokaisen raporttini niin hyvin kuin minun olisi ollut mahdollista, olisin luultavasti saanut opinnoistani vielä enemmän irti, vaikka hyvin arvosanoin valmistuinkin.
4. Elämän suurimmat päätökset kannattaa tehdä aina itse. Olen aina ollut se ihminen, joka on halunnut miellyttää päätöksillään muita ihmisiä ja minulle on ollut todella tärkeää, että esimerkiksi vanhempani ovat olleet tyytyväisiä päätöksiini ja siksi olen usein tehnyt päätöksiä vain miellyttääkseni heitä. Eivätkä vanhempani ole ainoita, joita olen tahtonut miellyttää, niiden ihmisten lista olisi äärimmäisen pitkä. Elämän tärkeimmät päätöksen kannattaa kuitenkin tehdä aina itse, yrittämättä miellyttää ihmisiä, joihin se päätös ei välttämättä suuremmin vaikuta, sillä lopulta tämä on kuitenkin vain minun elämäni ja sinun elämäsi on vain sinun elämäsi, lopulta me kaikki olemme kuitenkin pelottavan yksin kaiken sen kanssa, mitä ikinä päätämmekin. Tee siis elämäsi tärkeimmät päätökset aivan itse, äläkä anna muiden päättää puolestasi, lupaan, ettet tule katumaan ja vaikka tulisitkin, ainakin se oli oma päätöksesi, ei kenenkään muun.
4. Elämän suurimmat päätökset kannattaa tehdä aina itse. Olen aina ollut se ihminen, joka on halunnut miellyttää päätöksillään muita ihmisiä ja minulle on ollut todella tärkeää, että esimerkiksi vanhempani ovat olleet tyytyväisiä päätöksiini ja siksi olen usein tehnyt päätöksiä vain miellyttääkseni heitä. Eivätkä vanhempani ole ainoita, joita olen tahtonut miellyttää, niiden ihmisten lista olisi äärimmäisen pitkä. Elämän tärkeimmät päätöksen kannattaa kuitenkin tehdä aina itse, yrittämättä miellyttää ihmisiä, joihin se päätös ei välttämättä suuremmin vaikuta, sillä lopulta tämä on kuitenkin vain minun elämäni ja sinun elämäsi on vain sinun elämäsi, lopulta me kaikki olemme kuitenkin pelottavan yksin kaiken sen kanssa, mitä ikinä päätämmekin. Tee siis elämäsi tärkeimmät päätökset aivan itse, äläkä anna muiden päättää puolestasi, lupaan, ettet tule katumaan ja vaikka tulisitkin, ainakin se oli oma päätöksesi, ei kenenkään muun.
5. Itkeminen auttaa yllättävän usein. Kuulun niihin ihmisiin, jotka
itkevät ollessaan surullisia, mutta myös silloin, kun ovat aivan ihan
äärettömän onnellisia, itseasiassa luulen, ettei ole olemassa sellaista
tunnetilaa, joka ei joskus saisi minua joskus itkemään. Tavallaan olen
hävennyt hetkittäin itseäni itkiessäni ihan typerissä tilanteissa, mutta
näiden 26 vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, ettei itkemistä
tarvitse hävetä ja että itkeminen auttaa yllättävän usein, se auttaa
pääseemään eteenpäin ja puhdistaa sielua, se pyyhkii pois ne
kivenlohkareet sydämestä. Kannattaa antaa kyyneleiden vieriä poskipäille silloin, kun siltä tuntuu, ei nimittäin ole heikkoutta itkeä, tavallaan itse pidän sitä jopa vahvuutena, niin suuresti itkeminen minua auttaa esimerkiksi silloin, kun olen surullinen tai kun ahdistaa niin, että rintaa puristaa.
6. Ihmistä ei voi korjata rakastamalla. Olen lyhyen elämäni aikana ihastunut luvattoman useasti miehiin, jotka ovat tuntuneet olevan jollain tavalla rikkinäisiä ja ihastuessani olen kuvitellut, että voisin korjata heidät, jos vain rakastaisin tarpeeksi. Näiden vuosien aikana olen kuitenkin oppinut, ettei pelkästään rakastamalla voi korjata rikkinäistä ihmistä vaan parantuminen lähtee aina ihmisestä itsestään, rakastamalla voit auttaa, mutta lopulta parantumisen on oltava aina lähtöisin ihmisestä itsestään, ei kenestäkään muusta. Kannattaa silti rakastaa, yleensä se kuitenkin auttaa, edes vähän.
7. Ikävä on todellisuudessa äärettömän kaunis tunne. Niin, vaikka se tuntuukin joskus niin kovin raastavalta.
7. Ikävä on todellisuudessa äärettömän kaunis tunne. Niin, vaikka se tuntuukin joskus niin kovin raastavalta.
8. Ei ole maailmanloppu, jos et näe suosikkiyhtyeesi jokaista keikkaa. Elämässäni on ollut vuosia, jolloin elämäni tärkeimmältä asialta on tuntunut nähdä mahdollisimman monta keikkaa ja elämäni laadun tuntui hetkittäin määrittävän se, kuinka monelle Von Hertzen Brothersin keikalle pääsin. Tuntui aivan maailmanlopulta, jos minulta jäi väliin jokin yhtyeen Helsingin keikoista ja lopulta minun oli päästävä myös yhtyeen muillekin keikoille, mistä tuli huomattavasti vaikeampaa muutettuani pikkukaupunkiin, 300 kilometrin päähän Helsingistä. Asuessani rakkaassa pikkukaupungissa minulle oli äärettömän vaikeaa hyväksyä se tosiasia, etten enää päässyt keikoille niin helposti, mutta vuosien mittaan opin, ettei se ollutkaan maailmanloppu, etten päässyt näkemään suosikkiyhtyeeni jokaista keikkaa, enkä edes suurinta osaa niistä Helsingin keikoista. Ymmärrän kyllä edelleen, kuinka suunnattomasti se voi harmittaa, jos ei pääse jollekin keikalle, mutta sen olen silti oppinut, ettei se ole maailmanloppu, vaikka se hetkellisesti siltä saattaisikin vähän tuntua.
9. Kaikkea ei tarvitse osata heti. Olen tämän pienen elämäni aikana
törmännyt luvattoman useasti tilanteeseen, jossa olen tuntenut itseni
muita jollain tavalla huonommaksi, kun en ole heti osannut jotain
sellaista asiaa, johon olen vasta päässyt tutustumaan. Niissä
tilanteissa minun on ollut äärettömän hankalaa hyväksyä, etten osaa
jotain samalla tavalla kuin muut, mutta vuosien mittaan olen oppinut,
ettei minun ole tarvinnutkaan osata. Minun ei ole tarvinnut heti osata,
eikä tarvitse sinunkaan, joten älä koskaan kuvittele olevasi huonompi
kuin muut pelkästään siksi, ettet heti osaa jotain.
10. Parhaita asioita elämässä ovat hetket ja tunteet. Minä en oikeastaan usko, että minun tarvitsisi avata tätä yhtään enemmän, mutta ne pienet hetket, aamun ensimmäiset auringonsäteet, rankkasateen jälkeinen hetki keskellä luontoa ja hetki, jolloin vuosi vaihtuu jossain pimeyden keskellä. Lempiyhtyeesi keikka ja se kaikista rakkain biisi, hetki ennen nukahtamista rakkaasi vieressä ja se hetki, kun näet koirasi ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, puhumattakaan niistä tunteista, ylitsevuotavasta rakkaudesta, pakahduttavasta onnellisuudesta, pohjattomasta ikävästä, suunnattomasta riemusta, tiedättehän, ne ovat parhaita asioita elämässä ja niistä kannattaa ottaa kaikki irti, nauttia hetkistä ja tunteista.
11. Kannattaa tehdä asioita, jotka pelottavat. Turvallisuuden tunne on ehkä yksi parhaimmista tunteista, mutta siitä huolimatta kannattaa joskus tehdä asioita, jotka pelottavat, sillä ne saattavat joskus olla niitä elämän parhaimpia asioita tai johtaa johonkin sellaiseen, mitä et ollut koskaan osannut kuvitellakaan. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on omassa elämässäni harvoin johtanut mihinkään negatiiviseen, mutta useammin kuin muistan se on johtanut johonkin sellaiseen, mitä en olisi koskaan uskonut pääseväni elämäni aikana kokemaan. Siksi kannattaakin esimerkiksi muuttaa suoraan vanhempien luota pikkukaupungista Helsinkiin, vaikka se pelottaisi aivan suunnattomasti, se saattaa johtaa mitä uskomattomampiin seikkailuihin ja kasvattaa ihmisenä huomattavasti enemmän kuin pikkukaupunkiin jääminen.
12. Hyvät yöunet kannattaa aina. Nuorempana nukuin keskimäärin sen kuusi tunti öisin ja viikonloppuisin saatoin hyvinkin valvoa aamuyöhön asti kirjoittamassa, joskus saatoin kirjoittaa aamuyöhön asti myös silloin, kun aamulla oli luento. Silloin tunsin selviäväni niin lyhyillä yöunilla ilman suurempia ongelmia, mutta vuosien mittaan olen kuitenkin ymmärtänyt, että on huomattavasti järkevämpää nukkua ne hyvät yöunet kuin valvoa aamuyöhön asti. Hyvät yöunet tekevät minut nykyään kovin onnelliseksi ja en voisi enää kuvitellakaan sellaista elämää, että nukkuisin enintään kuusi tuntia jokaisena yönä, sellainen ei vain yksinkertaisesti sovi minulle. Jokaisella on tietenkin erilainen unentarve, mutta suosittelen silti kokeilemaan hyvien yöunien nukkumista, sillä hyvien yöunien jälkeinen päivä on yleensä aina parempi kuin sen huonosti nukutun yön ja liian lyhyiden yöunien jälkeinen päivä, sitä tuskin kukaan meistä pystyy kiistämään.
13. Muista kiittää. On helppo kirjoittaa kiitollisuudesta tai pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta on ihan huomattavasti vaikeampaa muistaa aina kiittää, tämä kiireinen maailma saa tavallaan unohtamaan sen. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kiittäminen on äärettömän tärkeää. Muista siis kiittää, myös kaikista niistä pienistä asioista, sen lisäksi, että se on kohteliasta, se myös yllättävän usein tekee sen toisen ihmisen hetkellisesti kovin onnelliseksi ja niin se tekee parhaimmassa tapauksessa sinutkin, kokeile vaikka ja kiitä ystävääsi siitä, että hän on olemassa, en usko, että kadut.
14. Pyri päästämään irti negatiivisuudesta. Jos minun täytyisi sanoa, olenko positiivinen vai negatiivinen ihminen, sanoisin ehdottomasti, että negatiivinen ja niin sanoisi melko todennäköisesti myös suurin osa tuntemistani ihmisistä, minä olen nimittäin tunnettu negatiivisuudestani. Viime vuosina olen kuitenkin pyrkinyt pääsemään eroon tästä omasta negatiivisuudestani ja kaikista negatiivisista asioista elämässäni, enkä oikeastaan voi kuin suositella sinuakin tekemään niin, negatiivisuus nimittäin tuskin vie sinua eteenpäin elämässäsi, eikä se ainakaan tee elämästäsi yhtään parempaa tai minun elämästäni se ei ainakaan tehnyt, enkä tavallaan usko, että se tekee sinun tai kenenkään muunkaan elämästä.
15. Kukaan ei ole täydellinen. Varsinkin lukiovuosinani minä pidin monia ihmisiä täydellisinä ja olin heille aivan tavattoman kateellinen, sillä tunsin, ettei minusta koskaan voisi tulla yhtä täydellistä, vaikka kuinka yrittäisin. Vuosien mittaan aloin kuitenkin vähitellen ymmärtämään, etteivät ne lukiovuosina täydellisinä pitämäni ihmiset olleetkaan niin täydellisiä, eikä heillä ollut niin täydellistä elämää kuin olin kuvitellut ja tämän myötä opin antamaan itselleni armoa, ymmärtämään sen, ettei minunkaan tarvitse yrittää olla täydellinen. Tavallaan tämän voisi kääntää niin, että me kaikki olemme omalla tavallamme täydellisiä ja niin minä nyt käännänkin, sillä sinäkin olet täydellinen, juuri sellaisena kuin olet, joten älä turhaan käytä aikaasi siihen, että yrittäisit olla täydellisempi, täydellisyys on vain se käsite sanakirjassa.
16. Parhaat asiat tapahtuu, kun menet intuition mukaan. Jos et usko, suosittelen kokeilemaan.
17. Tee rakastamiasi asioita täydelle sydämellä pyytelemättä anteeksi sitä, että teet niitä. Minä rakastan kirjoittaa ja valokuvata, mutta on ollut vuosia, jolloin muut ovat epäilleet, onko tekemisissäni mitään järkeä, onko mitään järkeä käyttää aikaansa kirjoittamiseen, mutta minä en ole koskaan pyydellyt anteeksi sitä, että teen asioita, joita rakastan. Jos rakastat kirjoittaa, kirjoita ja jos taas rakastat soittaa kitaraa, soita kitaraa, ihan mitä tahansa rakastatkin tehdä, tee sitä, mutta älä koskaan pyytele anteeksi, että teet jotain sellaista, mitä rakastat, sillä sinun ei tarvitse pyydellä sitä anteeksi.
18. Muista kertoa läheisillesi, että välität ja rakastat. Olen nyt viimeisimmän muutaman vuoden aikana menettänyt monta itselleni läheistä ihmistä ja menettäminen on saanut minut heräämään kerta toisensa jälkeen siihen, etten minä voi koskaan kertoa tarpeeksi usein läheisilleni, kuinka paljon heistä välitän ja kuinka heitä rakastan. Muista siis kertoa läheisillesi, että välität ja rakastat, sillä niitä asioita et vain yksinkertaisesti voi kertoa liian usein ja sillä jonain päivänä se saattaa olla liian myöhäistä, jonain päivänä sinulla ei välttämättä ole enää mahdollisuutta kertoa sitä rakkaallesi.
19. Isä on yllättävän usein oikeassa. Olen perinyt isäni luonteen niin tarkasti, että se on, varsinkin nuoruusvuosinani, tehnyt meidän väleistämme hetkittäin vähän haastavat ja olemme esimerkiksi riidelleet huomattavasti useammin kuin esimerkiksi isäni on riidellyt pikkusiskoni kanssa. Varsinkin nuoruusvuosinani riitelimme usein siksi, että olimme eri mieltä asioista ja minua ärsytti ihan suunnattomasti, kun isä väitti olevansa oikeassa, mutta lopulta sain kerta toisensa jälkeen todeta itsekseni, että isä oli kuitenkin oikeassa. Vielä näin 26-vuotiaana saan todeta yllättävän usein, että isä on ollut oikeassa jossain, mitä hän on minulle sanonut kauan sitten ja myös sellaisissa asioissa, joissa olen ollut hänen kanssaan eri mieltä. Isä on minulle tavattoman rakas ja pitäisi varmaan uskoa häntä useammin, vaikka en tahtoisikaan.
20. Sydänsuruista pääsee yli. Vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan, niistä pääsee silti aina yli.
21. Sillä ei ole väliä, mitä muut sinusta ajattelevat. Mietin nuorempana paljon sitä, mitä muut minusta ajattelevat ja se sai minussa usein aikaan järjetönä ahdistusta, sillä halusin niin kovasti miellyttää muita ja vaikka en joitakin ihmisiä olisikaan halunnut miellyttää, mietin paljon heidän ajatuksiaan minusta. Todellisuudessa sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä, mitä muut sinusta ajattelevat ja ne ajatukset kertovat lopulta aina enemmän heistä itsestään kuin ne kertovat sinusta. Tämän minäkin olen lopulta oppinut näiden vuosien aikana ja yritän aina kovasti olla miettimättä, mitä muut ajattelevat minusta, vaikka hetkittäin se tuntuu olevan kovin vaikeaa, yrittäisit sinäkin, sillä niillä muiden ajatuksilla ei oikeasti ole mitään väliä. Lopulta vain sillä on merkitystä, mitä itse ajattelet itsestäsi, toivon, että se on jotain hyvää.
22. Jos olet haaveillut jostain kamerasta monta kuukautta, osta se. Haaveilin vuonna 2014 uudesta kamerasta ja kävin kauan taistelua itseni kanssa siitä, saanko ostaa itselleni kesätyörahoillani uuden kameran vai olenko järkevämpi ja säästän ne rahat syksyä varten, mutta lopulta minä kuitenkin ostin itselleni sen kameran, enkä rehellisesti sanottuna ole kertaakaan katunut sitä päätöstäni. Olin tässä samassa tilanteessa myös viime keväänä ja itseasiassa silloin kävin tätä taistelua itseni kanssa vielä kauemmin, mutta viimeistään silloin opin sen, että joskus vain kannattaa ostaa, sillä se voi tehdä kovin onnelliseksi. Jos siis olet haaveillut jostain kamerasta monta kuukautta ja sinun on mahdollista ostaa se, osta se ja lopeta miettiminen. Jos käy yhtä hyvin kuin minulle, rakastat kameraasi vielä neljän vuoden päästäkin.
23. Niinä hetkinä, kun maailma kaatuu niskaan, on helpottavaa soittaa äidille. Äiti ♡
24. Anna itsellesi armoa. Mietin tätä tiistaina istuessnai bussissa matkalla tallille, takana oli raskas työpäivä ja tuntui, etten minä kuitenkaan ollut saanut tarpeeksi aikaiseksi ja olisin voinut tehdä asioita paremmin, stressi tuntui jokaisessa hengenvedossani. Päästessäni tallille seisoin tarhassa hevosten keskellä ja ymmärsin, että minun on annettava itselleni armoa, minä olin saanut aivan tarpeeksi aikaiseksi ja tehnyt kaiken juuri niin hyvin kuin pystyin, eikä minun tarvinnut pystyä yhtään parempaan. Kyyneleet polttivat silmäkulmissa taluttaessani hevosta talliin, mutta sinä iltana, hyvin menneen ratsastustunnin jälkeen, annoin itselleni armoa, enkä tehnyt yhtään mitään, vaikka minun olisi ehkä pitänyt ja toivon, että sinäkin osaat antaa itsellesi armoa, ei pidä vaatia itseltään liikaa, sillä lopulta sekin kostautuu jotenkin.
25. Muista hengittää. Mikään ei ole niin tärkeää, että sinun pitäisi stressata sitä niin, ettet muista hengittää.
26. Apua saa ja pitää pyytää. Jätin tämän asian tarkoituksella viimeiseksi, sillä mielestäni se on kaikista oppimistani asioista se kaikista tärkein. Elämäni ei ole aina ollut helppoa, on ollut hetkiä, jolloin on tuntunut, että maailman paino on liian raskas kantaa ja hetkiä, jolloin en ole nähnyt valoa missään, hetkiä, jolloin on ollut vaikeaa olla yksin, mutta samalla hetkiä, jolloin en ole osannut pyytää apua keneltäkään. Luulen, että minun tarinani olisi täysin erilainen, jos olisin osannut pyytää apua silloin kymmenen vuotta sitten, kun sitä ensimmäisen kerran oikeasti olisin tarvinnut. Niin, että se tärkein, mitä minä tässä tekstissä tahdon sinulle sanoa on, että uskalla pyytää apua, sinun ei tarvitse jaksaa tätä elämää tai mitään muutakaan yksin, kenenkään ei tarvitse jaksaa tätä elämää yksin, aina saa ja pitääkin pyytää apua.
10. Parhaita asioita elämässä ovat hetket ja tunteet. Minä en oikeastaan usko, että minun tarvitsisi avata tätä yhtään enemmän, mutta ne pienet hetket, aamun ensimmäiset auringonsäteet, rankkasateen jälkeinen hetki keskellä luontoa ja hetki, jolloin vuosi vaihtuu jossain pimeyden keskellä. Lempiyhtyeesi keikka ja se kaikista rakkain biisi, hetki ennen nukahtamista rakkaasi vieressä ja se hetki, kun näet koirasi ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, puhumattakaan niistä tunteista, ylitsevuotavasta rakkaudesta, pakahduttavasta onnellisuudesta, pohjattomasta ikävästä, suunnattomasta riemusta, tiedättehän, ne ovat parhaita asioita elämässä ja niistä kannattaa ottaa kaikki irti, nauttia hetkistä ja tunteista.
11. Kannattaa tehdä asioita, jotka pelottavat. Turvallisuuden tunne on ehkä yksi parhaimmista tunteista, mutta siitä huolimatta kannattaa joskus tehdä asioita, jotka pelottavat, sillä ne saattavat joskus olla niitä elämän parhaimpia asioita tai johtaa johonkin sellaiseen, mitä et ollut koskaan osannut kuvitellakaan. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on omassa elämässäni harvoin johtanut mihinkään negatiiviseen, mutta useammin kuin muistan se on johtanut johonkin sellaiseen, mitä en olisi koskaan uskonut pääseväni elämäni aikana kokemaan. Siksi kannattaakin esimerkiksi muuttaa suoraan vanhempien luota pikkukaupungista Helsinkiin, vaikka se pelottaisi aivan suunnattomasti, se saattaa johtaa mitä uskomattomampiin seikkailuihin ja kasvattaa ihmisenä huomattavasti enemmän kuin pikkukaupunkiin jääminen.
12. Hyvät yöunet kannattaa aina. Nuorempana nukuin keskimäärin sen kuusi tunti öisin ja viikonloppuisin saatoin hyvinkin valvoa aamuyöhön asti kirjoittamassa, joskus saatoin kirjoittaa aamuyöhön asti myös silloin, kun aamulla oli luento. Silloin tunsin selviäväni niin lyhyillä yöunilla ilman suurempia ongelmia, mutta vuosien mittaan olen kuitenkin ymmärtänyt, että on huomattavasti järkevämpää nukkua ne hyvät yöunet kuin valvoa aamuyöhön asti. Hyvät yöunet tekevät minut nykyään kovin onnelliseksi ja en voisi enää kuvitellakaan sellaista elämää, että nukkuisin enintään kuusi tuntia jokaisena yönä, sellainen ei vain yksinkertaisesti sovi minulle. Jokaisella on tietenkin erilainen unentarve, mutta suosittelen silti kokeilemaan hyvien yöunien nukkumista, sillä hyvien yöunien jälkeinen päivä on yleensä aina parempi kuin sen huonosti nukutun yön ja liian lyhyiden yöunien jälkeinen päivä, sitä tuskin kukaan meistä pystyy kiistämään.
13. Muista kiittää. On helppo kirjoittaa kiitollisuudesta tai pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta on ihan huomattavasti vaikeampaa muistaa aina kiittää, tämä kiireinen maailma saa tavallaan unohtamaan sen. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kiittäminen on äärettömän tärkeää. Muista siis kiittää, myös kaikista niistä pienistä asioista, sen lisäksi, että se on kohteliasta, se myös yllättävän usein tekee sen toisen ihmisen hetkellisesti kovin onnelliseksi ja niin se tekee parhaimmassa tapauksessa sinutkin, kokeile vaikka ja kiitä ystävääsi siitä, että hän on olemassa, en usko, että kadut.
14. Pyri päästämään irti negatiivisuudesta. Jos minun täytyisi sanoa, olenko positiivinen vai negatiivinen ihminen, sanoisin ehdottomasti, että negatiivinen ja niin sanoisi melko todennäköisesti myös suurin osa tuntemistani ihmisistä, minä olen nimittäin tunnettu negatiivisuudestani. Viime vuosina olen kuitenkin pyrkinyt pääsemään eroon tästä omasta negatiivisuudestani ja kaikista negatiivisista asioista elämässäni, enkä oikeastaan voi kuin suositella sinuakin tekemään niin, negatiivisuus nimittäin tuskin vie sinua eteenpäin elämässäsi, eikä se ainakaan tee elämästäsi yhtään parempaa tai minun elämästäni se ei ainakaan tehnyt, enkä tavallaan usko, että se tekee sinun tai kenenkään muunkaan elämästä.
15. Kukaan ei ole täydellinen. Varsinkin lukiovuosinani minä pidin monia ihmisiä täydellisinä ja olin heille aivan tavattoman kateellinen, sillä tunsin, ettei minusta koskaan voisi tulla yhtä täydellistä, vaikka kuinka yrittäisin. Vuosien mittaan aloin kuitenkin vähitellen ymmärtämään, etteivät ne lukiovuosina täydellisinä pitämäni ihmiset olleetkaan niin täydellisiä, eikä heillä ollut niin täydellistä elämää kuin olin kuvitellut ja tämän myötä opin antamaan itselleni armoa, ymmärtämään sen, ettei minunkaan tarvitse yrittää olla täydellinen. Tavallaan tämän voisi kääntää niin, että me kaikki olemme omalla tavallamme täydellisiä ja niin minä nyt käännänkin, sillä sinäkin olet täydellinen, juuri sellaisena kuin olet, joten älä turhaan käytä aikaasi siihen, että yrittäisit olla täydellisempi, täydellisyys on vain se käsite sanakirjassa.
16. Parhaat asiat tapahtuu, kun menet intuition mukaan. Jos et usko, suosittelen kokeilemaan.
17. Tee rakastamiasi asioita täydelle sydämellä pyytelemättä anteeksi sitä, että teet niitä. Minä rakastan kirjoittaa ja valokuvata, mutta on ollut vuosia, jolloin muut ovat epäilleet, onko tekemisissäni mitään järkeä, onko mitään järkeä käyttää aikaansa kirjoittamiseen, mutta minä en ole koskaan pyydellyt anteeksi sitä, että teen asioita, joita rakastan. Jos rakastat kirjoittaa, kirjoita ja jos taas rakastat soittaa kitaraa, soita kitaraa, ihan mitä tahansa rakastatkin tehdä, tee sitä, mutta älä koskaan pyytele anteeksi, että teet jotain sellaista, mitä rakastat, sillä sinun ei tarvitse pyydellä sitä anteeksi.
18. Muista kertoa läheisillesi, että välität ja rakastat. Olen nyt viimeisimmän muutaman vuoden aikana menettänyt monta itselleni läheistä ihmistä ja menettäminen on saanut minut heräämään kerta toisensa jälkeen siihen, etten minä voi koskaan kertoa tarpeeksi usein läheisilleni, kuinka paljon heistä välitän ja kuinka heitä rakastan. Muista siis kertoa läheisillesi, että välität ja rakastat, sillä niitä asioita et vain yksinkertaisesti voi kertoa liian usein ja sillä jonain päivänä se saattaa olla liian myöhäistä, jonain päivänä sinulla ei välttämättä ole enää mahdollisuutta kertoa sitä rakkaallesi.
19. Isä on yllättävän usein oikeassa. Olen perinyt isäni luonteen niin tarkasti, että se on, varsinkin nuoruusvuosinani, tehnyt meidän väleistämme hetkittäin vähän haastavat ja olemme esimerkiksi riidelleet huomattavasti useammin kuin esimerkiksi isäni on riidellyt pikkusiskoni kanssa. Varsinkin nuoruusvuosinani riitelimme usein siksi, että olimme eri mieltä asioista ja minua ärsytti ihan suunnattomasti, kun isä väitti olevansa oikeassa, mutta lopulta sain kerta toisensa jälkeen todeta itsekseni, että isä oli kuitenkin oikeassa. Vielä näin 26-vuotiaana saan todeta yllättävän usein, että isä on ollut oikeassa jossain, mitä hän on minulle sanonut kauan sitten ja myös sellaisissa asioissa, joissa olen ollut hänen kanssaan eri mieltä. Isä on minulle tavattoman rakas ja pitäisi varmaan uskoa häntä useammin, vaikka en tahtoisikaan.
20. Sydänsuruista pääsee yli. Vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan, niistä pääsee silti aina yli.
21. Sillä ei ole väliä, mitä muut sinusta ajattelevat. Mietin nuorempana paljon sitä, mitä muut minusta ajattelevat ja se sai minussa usein aikaan järjetönä ahdistusta, sillä halusin niin kovasti miellyttää muita ja vaikka en joitakin ihmisiä olisikaan halunnut miellyttää, mietin paljon heidän ajatuksiaan minusta. Todellisuudessa sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä, mitä muut sinusta ajattelevat ja ne ajatukset kertovat lopulta aina enemmän heistä itsestään kuin ne kertovat sinusta. Tämän minäkin olen lopulta oppinut näiden vuosien aikana ja yritän aina kovasti olla miettimättä, mitä muut ajattelevat minusta, vaikka hetkittäin se tuntuu olevan kovin vaikeaa, yrittäisit sinäkin, sillä niillä muiden ajatuksilla ei oikeasti ole mitään väliä. Lopulta vain sillä on merkitystä, mitä itse ajattelet itsestäsi, toivon, että se on jotain hyvää.
22. Jos olet haaveillut jostain kamerasta monta kuukautta, osta se. Haaveilin vuonna 2014 uudesta kamerasta ja kävin kauan taistelua itseni kanssa siitä, saanko ostaa itselleni kesätyörahoillani uuden kameran vai olenko järkevämpi ja säästän ne rahat syksyä varten, mutta lopulta minä kuitenkin ostin itselleni sen kameran, enkä rehellisesti sanottuna ole kertaakaan katunut sitä päätöstäni. Olin tässä samassa tilanteessa myös viime keväänä ja itseasiassa silloin kävin tätä taistelua itseni kanssa vielä kauemmin, mutta viimeistään silloin opin sen, että joskus vain kannattaa ostaa, sillä se voi tehdä kovin onnelliseksi. Jos siis olet haaveillut jostain kamerasta monta kuukautta ja sinun on mahdollista ostaa se, osta se ja lopeta miettiminen. Jos käy yhtä hyvin kuin minulle, rakastat kameraasi vielä neljän vuoden päästäkin.
23. Niinä hetkinä, kun maailma kaatuu niskaan, on helpottavaa soittaa äidille. Äiti ♡
24. Anna itsellesi armoa. Mietin tätä tiistaina istuessnai bussissa matkalla tallille, takana oli raskas työpäivä ja tuntui, etten minä kuitenkaan ollut saanut tarpeeksi aikaiseksi ja olisin voinut tehdä asioita paremmin, stressi tuntui jokaisessa hengenvedossani. Päästessäni tallille seisoin tarhassa hevosten keskellä ja ymmärsin, että minun on annettava itselleni armoa, minä olin saanut aivan tarpeeksi aikaiseksi ja tehnyt kaiken juuri niin hyvin kuin pystyin, eikä minun tarvinnut pystyä yhtään parempaan. Kyyneleet polttivat silmäkulmissa taluttaessani hevosta talliin, mutta sinä iltana, hyvin menneen ratsastustunnin jälkeen, annoin itselleni armoa, enkä tehnyt yhtään mitään, vaikka minun olisi ehkä pitänyt ja toivon, että sinäkin osaat antaa itsellesi armoa, ei pidä vaatia itseltään liikaa, sillä lopulta sekin kostautuu jotenkin.
25. Muista hengittää. Mikään ei ole niin tärkeää, että sinun pitäisi stressata sitä niin, ettet muista hengittää.
26. Apua saa ja pitää pyytää. Jätin tämän asian tarkoituksella viimeiseksi, sillä mielestäni se on kaikista oppimistani asioista se kaikista tärkein. Elämäni ei ole aina ollut helppoa, on ollut hetkiä, jolloin on tuntunut, että maailman paino on liian raskas kantaa ja hetkiä, jolloin en ole nähnyt valoa missään, hetkiä, jolloin on ollut vaikeaa olla yksin, mutta samalla hetkiä, jolloin en ole osannut pyytää apua keneltäkään. Luulen, että minun tarinani olisi täysin erilainen, jos olisin osannut pyytää apua silloin kymmenen vuotta sitten, kun sitä ensimmäisen kerran oikeasti olisin tarvinnut. Niin, että se tärkein, mitä minä tässä tekstissä tahdon sinulle sanoa on, että uskalla pyytää apua, sinun ei tarvitse jaksaa tätä elämää tai mitään muutakaan yksin, kenenkään ei tarvitse jaksaa tätä elämää yksin, aina saa ja pitääkin pyytää apua.
Lähetä kommentti