SUU TÄYNNÄ KARKKIA JA MOON BOOTSIT POSTISSA

"you pay money for nothing
but there's freedom for free
everything you will ever need
lies around on your seat
it's freedom lottery"

Lapko - Money For Nothing (2015)

Viime viikolla kävelin pikkusiskoni ja kahden koiramme kanssa rantaan armottoman kylmyyden tuntuessa jokaisessa hengenvedossani, oli yksi tammikuun kauneimmista päivistä ja tasan kolme kokonaista vuotta siitä, kun Lapko julkaisi kuudennen albuminsa ensimmäisen singlelohkaisun. Olin odottanut sitä aivan suunnattomasti aina siitä asti, kun olin edellisenä syksynä seisonut Tampereen Yo-talolla eturivissä yhtyeen keikalla ja kuullut siellä yhtyeen uutta musiikkia. "Money For Nothing on kappale siitä, kun on suu täynnä karkkia, moon bootsit postissa, mutta siltikään ei naurata. Se on moderni hehkutus siitä, miten kaikki tarpeellinen on tässä" yhtyeen laulajakitaristi Ville Malja kommentoi kyseistä singlelohkaisua silloin kolme vuotta sitten ja kuullessani sen ensimmäisen kerran tammikuun pakkasyönä tuntui aivan kuin elämä olisi pysähtynyt siihen, tuntui kuin musiikki olisi yksinkertaisesti niin suurta, etten pystyisi hengittämään.

Money For Nothing oli sinä tammikuisena pakkasyönä, pikkukaupungin uinuessa rauhallisuuttaan ikkunalasin takana, juuri sitä, mitä tarvitsin, ja se oli sitä valehtelematta koko sen kevään ajan, kun tuntui, että olen aivan käsittämättömän hukassa itseni kanssa. Sinä keväänä minä irtisanoin Helsingin asuntoni vuokrasopimuksen, kävelin kamerani kanssa jokaisen rakkaan kadunkulman vielä viimeisen kerran ja hukuin musiikkiin värivalojen loisteessa, hetkittäin eturivissä ja hetkittäin yleisömeren keskellä, aivan luvattoman useasti. Sinä keväänä seisoin Tavastialla eturivissä sanojen in a corner taking bad cocaine / sits a sad young guy / he says / life is a bitch / but still give it a try kaikuessa yleisömeren ylitse, huusin ääntäni käheäksi ja kävellessäni myöhemmin pimeyteen verhoutuneilla kaduilla mietin, kuinka kaikki oli hetken siinä, katselin merelle onnellisuus rintalastani alla, but there's freedom for free, sanat kaikuivat vielä korvissani.

Kävellessäni viime viikolla rannassa sanat kaikuivat jälleen korvissani, you pay money for nothing but there's freedom for free, kylmyyden tuntuessa jokaisessa hengenvedossani minä mietin, kuinka ne sanat ovat minulle itselleni edelleen aivan äärettömän tärkeät, auringonsäteiden häikäistessä silmiäni mietin, kuinka minä edelleen tarvitsin niitä huolimatta siitä, että vuodet olivat vieneet minua eteenpäin ja muuttaneet minua ihmisenä enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Tarvitsin niitä muistuttamaan minua siitä, kuinka kaikesta turhautumisesta ja stressistä, kaikista niistä odotusarvoista ja loputtomasta päämäärättömästä juoksemisesta huolimatta kaikki on tässä, kaikki on tässä juuri nyt, enkä minä tarvitse mitään enempää, minun on hyvä tässä hetkessä. Auringonsäteiden loisteessa katselin maisemaa kalansilmäobjektiivin lävitse ensimmäistä kertaa kuukausiin, hymyilin lumihangen kantaessa askeleeni ja kotona kirjoitin sen muistiin.

     Kirjoitin sen itselleni muistiin, että muistaisin sen useammin.