Tänään ikkunalasin takana satoi lunta minun herätessäni harmaaseen aamuun, laitoin villasukat jalkaani kävellessäni avaamaan sälekaihtimet ja jäin sitten vielä hetkeksi peiton alle kuuntelemaan kirjaa Gösta Sundqvistista, tuosta Leevi and the Leavingsin keulakuvasta ja sielusta, jota olen aina pitänyt tavallaan mystisenä henkilönä. Toisaalta olen pitänyt yhtyettä kokonaisuudessaan tavallaan melko mystisenä, eihän se koskaan soittanut ensimmäistäkään keikkaa vuoden 1981 Suomen Euroviisu-alkukarsintoja lukuunottamatta, mutta teki kuitenkin huomattavan määrän menestyslevyjä ja elää edelleen suomalaisten mielissä, vielä neljätoista vuotta Gösta Sundqvistin kuoleman jälkeenkin. Leevi and the Leavings on ollut minulle jollain tavalla tärkeä yhtye kaukaa lapsuudestani asti ja olin jo kauan halunnut lukea tämän viime syksynä ilmestyneen kirjan, mutta jostain tuntemattomasta syystä sain sen käsiini vasta viime viikolla - fyysisen kirjan sijaan kuitenkin äänikirjana, joka ovat minulle suhteellisen uusi tuttavuus, tutustuinhan niihin vasta joulukuussa.
Minä olen aina rakastanut lukemista, olen rakastanut kauniita, sykähdyttäviä lauseita ja yksittäisiä sanoja, jotka saavat sydämen muuttamaan rytmiään. Olen rakastanut melkein yhtä suunnattomasti kuin kirjoittamista, saatuani ala-asteella oman kirjastokortin (johon olen kirjoittanut sukunimeni väärin) lainasin kasoittain kirjoja pienestä lähikirjastostamme ja nuoruuteni vaikeimpina vuosina rakastin kirjojen tavatonta rauhoittavuutta, mutta kaikesta rakkaudestani huolimatta opiskeluvuosinani lukeminen sitten unohtui tenttikirjojen ja raporttien takia. Kahden vuoden takaisen valmistumiseni jälkeen olen vähitellen yrittänyt löytää tieni takaisin kirjojen ja äärettömän kauniiden lauseiden ääreen, mutta jostain syystä lukemiseen keskittyminen on ollut minulle ajoittain haastavaa, siksi minä varmaan joulukuussa päätin tutustua äänikirjoihin. Vaikka Gösta Sundqvist – Leevi And The Leavingsin Dynamo (Into, 2017) on vasta kuudes kirja, johon olen tutustunut näin äänikirjana, minä voin ainoastaan suositella äänikirjoja, nimittäin on yksinkertaisesti äärettömän rentouttavaa esimerkiksi istua bussissa ja kuunnella äänikirjaa, tällä hetkellä äänikirjat voittavat vähän musiikinkin.
Lähetä kommentti