1. lokakuuta 2015

like water flowing into lungs

autumn 147

Tänään satoi vettä pyöräillessäni kolisevalla polkupyörälläni tämän kaupungin pukeutuessa harmaaseen, musiikkiin hukkuminen tuntui turvallisemmalta kuin kertaakaan syyskuun aikana ja sanojen i am destroyed by the inside / i disassociate / i hope to destroy the outside / it will alleviate and elevate me verhotessa hetkeä melankoliaan unohduin miettimään, kuinka olen unohtanut kuunnella antautuen aivan jokaisella hengenvedollani ja kadottaen todellisuuden musiikin uskomattomuuteen. Vesisateen piiskatessa kasvojani minä pysähdyin katselemaan vastaantulijoita, tunsin sadepisaroiden putoilevan haalistuneilta hiuksilta poskipäilleni ja annoin musiikin kaivertaa rakkauttaan hauraaseen sydämeeni, jonka sivuäänissä ei ole ollut rakkautta nimeksikään, minä olen unohtanut elää.

Olen unohtanut pysähtyä katselemaan loputonta kiirettä vastaantulijoiden kasvoilla, kuuntelemaan sateen hakkaavan ikkunalautaan harmaan vaihtuessa vähitellen tummansiniseen samettiin ja rakastamaan tähtitaivasta pilviverhon takana, olen unohtanut pysähtyä suorittaessani elämääni silmät sidottuina ja kädet nippusiteillä selkäni takana. Minä olen unohtanut, miltä tuntuu istua aloillaan sanomatta sanaakaan ja antaa musiikin kaivertaa rakkauttaan hauraaseen sydämeeni vesisateen rummuttaessa ikkunalautoihin, hymyillä itsekseen hämähäkille ikkunalasin takana. Minä olen unohtanut, mutta kävellessäni illan hämärtyessä rautatiesillalla katselemassa vanhan kivilinnan seisovan yksinäisenä aloillaan tahdoin taas muistaa ja sanojen like water flowing into lungs / i'm flowing through these days kaikuessa korvissani hymyilin itsekseni, nostin käteni ilmaan tuuliaisen tarttuessa hiuksiini ja olisin halunnut huutaa,

että aion taas elää jokaisella hengenvedollani.  

autumn 149

Aion taas elää tuntematta pelkoa selkärangassani, minä mietin kävellessäni elokuvateatterin ohitse jatkaen matkaani satamaan ja kylmyyden koskettaessa olkapäätäni taivas tarttui kengänpohjiini. Aion rakastaa musiikkia jokaisella hengenvedollani, verhota onnellisuuteni niihin kauniisiin sivulauseisiin istuessani kallioilla katselemassa tähtitaivasta tuuliaisen tarttuessa takkuisiin hiuksiini ja tanssia pimeyteen verhoutuneilla kaduilla vuorokauden vaihteessa, koska minä olen aivan toivottoman väsynyt suorittamaan tätä elämää. Väsynyt kävelemään silmät sidottuina kadunkulmalta seuraavalle, kuuntelemaan musiikkia antautumatta sille jokaisella hengenvedollani ja kirjoittamaan niitä sanoja, joilla ei ole mitään merkitystä, sanoja, joita kirjoittaessani en anna itsestäni yhtään mitään, en edes henkäystä.

Vaikka se menisi niin, että muiden kulkiessa matkaansa eteenpäin minä kiertäisin ainoastaan sitä ympyrää, aion elää jokaisella hengenvedollani olematta siitä edes vähääkään pahoillani. Aion kirjoittaa rakkauskirjeitä tuntemattomille ihmisille, kulkea tähtitaivaan alla pikkukaupungin ympärilläni uinuessa rauhallisuudessaan ja matkustaa vieraisiin kaupunkeihin rakastamaan musiikkia, mietin pimeyden verhotessa kaupunkia ääriviivattomiin varjoihin kävellessäni kaupungintalon ohitse ja kotona katselin itseäni peilistä. Maalasin huuleni punaisella ja musiikki kuiskaili korvaani

  so if you listen (listen, listen) / listen close / beat by beat.

autumn 138

2 kommenttia

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.