Olen unohtunut miettimään ihmisiä, joiden päämääränä elämässä on mennä nuorena naimisiin ja ostaa omakotitalo yhdessä jostain kauniista kaupungista, unohtunut miettimään ihmisiä, jotka tavoittelevat sitä vakituista työpaikkaa ja mahdollisimman tasaista elämää. Unohtunut miettimään ihmisiä, jotka osaavat pysähtyä tasaiseen elämäänsä ja keittävät aamuisin kahvia lukeakseen ulkomaan uutiset
sanomalehdistään, olen unohtunut miettimään, sillä minä en osaa olla sellainen; jätän sanomalehdestä lukematta ulkomaan uutiset, suljen television silmälasikasvoisen miehen tanssiessa maailmanlopun tanssiaan valkoiselta
paperilta ja olen aivan uskomattoman onnellinen asuessani pienessä yksiössäni viidensadan metrin päässä siitä kivilinnasta, jossa kesäisin järjestetään oopperajuhlat. Juon aamuisin teetä auringonsäteiden maalatessa varjojaan yksiöni valkoisille seinille, kuuntelen musiikin verhoavan hetkeä äärettömään harmoniaan ja katselen maailman vähitellen pukeutuvan ruskaan kirjoittaessani onnellisuutta runomuodossa,
tanssin villasukat jalassa aamuauringossa
ja annan musiikin kulkea selkärangassani,
minä olen sellainen.
Hetkittäin minä pysähdyn rakastamaan maailman suunnatonta kauneutta metsän kohistessa rauhallisesti ympärilläni, kuuntelemaan lintuparven laulavan ääretöntä vapauttaan illan viimeisten auringonsäteiden lämmittäessä kasvojani ja tuntemaan tuulenhenkäysten tarttuvan varovaisesti takkuisiin hiuksiin, minä olen sellainen. Katoan iltaisin pimeyteen verhoutuneille kaduille tanssimaan onnellisuuttani musiikin tuntuessa vahvana jokaisessa hengenvedossani, kuiskaan taivaalle loputonta rakkauttani keskeneräisin sivulausein ja pysähdyn rautatiesillalle katselemaan tämän kaupungin uinuvan rauhallisuudessaan, mutta tasaiseen elämään minä en osaisi varmaan koskaan pysähtyä. Muiden haaveillessa vakituisesta työpaikasta ja keittäessä aamuisin kahvia lukeakseen sanomalehdistään ulkomaan uutiset minä haaveilen ainoastaan suunnattomasta onnellisuudesta, uskomattoman suurista tunteista tähtitaivaan loisteessa ja kokemuksista, sillä pysähtymisen sijaan tahdon kokea jatkuvasti enemmän; matkustaa vieraisiin kaupunkeihin nähdäkseni, rakastua väärään mieheen maailman pukeutuessa tummansiniseen samettiin ja olla hetkittäin rikkinäinen tunteakseni hauraan sydämeni pohjasta, nauttia kaiken epävarmuudesta juodessani aamuisin teetä.
Sillä minä olen sellainen, ikuinen haaveilija keskeneräisin lausein.
Lähetä kommentti